Tiistaina tuli vahingossa jämähdettyä työpaikalle pitempään kuin oli tarkoitus ja näin ollen ei ehditty valosaan aikaan lenkille.
Kun tulin kotiin, niin annoin koirille leivänpalaset jotta jaksavat odottaa lenkin jälkeistä ruokaa. Kun oli jo liian myöhäistä, niin muistin ettei mitään ylimääräistä Ellalle sen massuntasapainotus kuurin aikana. Leipä oli jo syöty.
Pohditutti jonkin aikaa miten suorittaa lenkitys kun Myllikselle ei voi pimeyden takia mennä.
Sitten muistin Oittaan ja valaistut osuudet. Ystäväni Auli tuli mukaamme ja oikaisimme autolla lähimpää reittiä käyttäen sinne. Hassua oli, että tie sinne olikin muuttunyt kielletyksi ja vain tontille ajo sallittu. No, ajoimme sitten sinne tontille 😉 Kenenköhän mahtoi olla….?
Olin vähän ollut epävarma miten Nikin jalat kestävät tuota lenkkiä kun se ei ole yhtä pehmeä maastoltaan kuin Myllis. Hyvin se meni ja olin positiivisesti yllättynyt, taas. Niki osaa yllättää positiivisesti 🙂
Mukava lenkki eikä kukaan tullut vastaan eikä ketään näkynyt. Kunhan muistaa olla lenkiltä pois ennen klo 22, jolloin valot sammuvat. Viime syksynä koimme sen Aulin kanssa kun pimeässä yritimme suunnistaa autolle. Kaksi mustaa koiraa on myös vaikeaa tuolloin havaita muutoin kuin äänestä.
Jäi lenkillä vahingossa seuraamatta Ellan kyykkiminen, mutta ehkä se johtui juuri siitä ettei se kyykkinyt paljon. Toivottavasti.