Noutajat forumilla joku kyseli pentujen lenkkien määrästä. En varsinaisesti ole rajoittanut pentujeni lenkkien määrää aikoinaan, vaan ne ovat saaneet juosta vapaana metsässä. Metsässähän maanpohja joustaa toisin kuin alfaltilla.
Siitä tuli mieleeni vuoden takainen kävelyreissu kun yksi alfattikävelystä pitävä mies oli kuvioissa. Ella oli juuri täyttänyt vuoden ja Niki saavuttanut kunnioitettavat 12-vuotta. Miehimys halusi lähteä käymään eräässä kaupassa kävellen. No, sehän sopi. Kun sitten lähdimme ulko-ovesta, niin hänen hämmästyksensä oli aika suuri: enkö meinannut ottaa koiria mukaan. Sanoin, että Ella on liian nuori kävelemään reilut 10 km asfaltilla ja Niki taasen liian vanha.
Eihän tuo 10 kilsaa ole mitään, mutta vähän yli puolessa välissä meikäkin jo ontui. Kroppa vaan ei kestä alfalttia vaikka oli lenkkikengät… tosin vanhat. Ei niissä ole mitään moderneja ominaisuuksia. Tosin enpä noita ominaisuuksia tarvi kun lenkkeilen metsässä, jossa jo maa antaa hieman myöten eikä ole yhtä kova alusta kuin asfaltti. Kunto kyllä kestää 10 km ihan kevyesti, mutta luusto ei kestä asfalttia. Asfaltille sopii rulllaluistelu, jota kestin esim. 118 km yhtenä sunnuntaina pari vuotta sitten. Ihmetyttää, että jotkut lenkkeilijät maksavat maltaita kengistään, jotta voivat juosta asfaltilla! Metsässä ei mitään high-tech kenkiä tarvi. Lisäksi kun olen joskus pitänyt sykemittaria Nuuksion maastoissa, niin syke nousee korkealle (yli 160:n ajoittain), eli ihan samoihin kun pyöräilyssä tai rullailussa.
Siitä tuli mieleen, että kuinka tärkeää tuo on pennulle? Siis pehmeällä pohjalla liikkuminen. Ei voi tehdä kehittyville lonkille hyvää jos liikutaan asfaltilla.
No, tänään käytiin liikkumassa Mylliksellä lähinnä uinnin merkeissä. Ex-naapuri Roosa oli myös taas paikalla. Ella nauratti 2.5-vuotiasta Lauri poikaa veteensyöksymisillään. Niki harrasti vedessä kellumista seisaaltaan.