Menin tänään kahdestaan Ellan kanssa Mylliksen lenkin. Kun ensimmäisen kerran pysähdyimme rantakalliolle, niin vastarannalla naurettiin Ellan veteen ryntäämisille. Ella kun ottaa vauhtia ja hyppäsi useaan kertaan vauhdikkaasti veteen. Sivurannalla näimme kultsun ja myöhemmin se osoittautui ex-naapuri Roosaksi.

Kun sain Ellan tuotua kotiin, niin otin Nikin ja menimme lähimaastoon. Niki puhkui intoa. Se juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Ja se oli aika kovaa, sillä hävitin sen…. Juoksin ympäri lähimaastoa ja kutsuin sitä sekä puhaltelin pillillä. Nikiä vain ei näkynyt. Jonkun ajan kuluttua juoksin kotiin katsomaan josko se olisi kotiovella, mutta ei ollut. Lähdin juoksemaan takaisin ja metsänreunalla Niki tuli juosten vastaan leveä hymy huulilla. Jollakin oli selvästi ollut hauskaa.

Juttelin serkkuni Ninan kanssa tänään. Heillä on 8-vuotias labbisuroa, joka on ollut melkein koko kesän mökillä. Nyt Nina oli käynyt sen kanssa ”normaalilla” lenkillä ja Otto-poika oli ollut ihan ryytynyt. Kävely ei ollut sujunut ja se oli ihan väsy. Että ihmekös se jos Niki 13-vuotiaana kärsii samoista ongelmista.
Tämän päiväinen tempaus oli sille juuri sopivaa liikuntaa. Ja hauskaa! 🙂

Flickr’in kautta ei sitten voikkaan postata juttuja. Tulee kyllä viesti että mennyt perille, mutta ei näy koskaan täällä. Poistin blogin ja asetin uudelleen, mutta silti ei tule läpi vaikka niin väittää. Ehkä kuitenkin kestän tuon.