Eilen hain pikkukilit (tyttö & poika) ja tänään sitten n. 2-vuotiaan lypsävän kutun.
Nyt on sitten klaani kasassa (vuohien osalta). Pari kanaa voisi vielä ottaa…
Ohessa kuvasarjaa ja sekös sai Annan repeämään kun lähettelin terkkuja matkalta.
Aikoinaan kirjoitin helmaslakanan löytämisen vaikeudesta. Vaikeaksi sen teki se kangas, jonka pitää olla sellainen ettei koiran karvat jää kiinni. Onnistuin löytämään Vormusta oikeanlaiset helmalakanat (satiinia).
Oltiin taas tiistainakin Mylliksellä lenkillä. Säästyypähän pahimmilta kurilta. Lumi oli todella paljon taas sulanut ja nyt lenkkeily oli helpompaa. Niki tuli edelleenkin ihan tohkeissaan mukana
Eilenhän oli Aprillipäivä, joten varmistukseksi vielä etten todellakaan ole muuttamassa koirien kanssa Italian Alpeille. En vaikka sain ihanan kultsu nartun kanssa pari rinnettä laskeakin 🙂
