Olipahan savotta. Lähdimme Kikan kanssa lauantai iltana kohti Tamperetta ja sieltä Standstedin kentälle. Yövyimme kentällä, koska tuloaika oli niin myöhäinen. Eipä tullut nukuttua kun joku kamoissa oleva veijari piti meteliä koko yön ja toisti itseään.
Aamulla otimme 5.30 junan keskustan tuntumille ja jatkoimme metrolla Waterloon asemalle, josta otimme junan Windsoriin. Olimme perillä vasta reilu klo 10 ja flatit olivat aloittaneet jo klo 9.
Flattikehä oli onneksi katoksellinen; oli aivan sikakuuma ja katos sentään antoi varjoa. Kultsukehä oli ihan avoimella kentällä ja sääliksi kävi…

Ellan sisko Bonnie on paljon Ellan näköinen. Tuntui hassulle kun siitä olisi melkein voinut erehtyä (Ellaksi), paitsi että koirahan sitä ei tehnyt. Myös pentueen äiti Biscuit oli siellä sekä Ellaa edeltänyt pentueen ”edustaja”. Guinessin Mary oli jättänyt kotiin, koska oli niin kuuma. Myös yksi Ellan siskoista jäi kuumuuden vuoksi kotiin, omistajat eivät lähteneet tuolla ilmalla kuljettamaan sitä autossa.

Ihmeellistä kyllä, myös tuolla kuulutettiin rekisterinumeroin autoja, joissa oli koira sisällä. Näyttelyalueella koirat olivat kääritty märkiin pyyheisiin, pakastettuisiin pyyheisiin tai sellaisiin pyyheisiin, jossa oli osa vaihdella pakastettuja ”filttereitä”. Siksi tuntui aivan käsittämättömälle, että joissain autoissa pidettiin koiria!

Ellan sisko oli luokassaan kolmas, Ellan äiti ei sijoittunut. Maryn mukana ollut kolmas Belsud koira oli luokassaan kakkosena. Tuloksia: http://www.highampress.co.uk/windsor/retflat.htm

Joskus 17 aikoihin lähdimme näyttelystä pois ja suuntasimme taas Lontoon keskustaan. Kikka jäi hotelliin yöksi ja minä suuntasin ystävättärelleni Heidille n. 1h matkan päästä Lontoosta (n. 30 miles). Saimme kumottua siinä yhden valkoviinipullon juttujen lomassa.

Seuraavana päivänä taas kotimatka. Oli ihanaa tulla kotiin omien kullanmurujen luokse!