Aika rauhallista on tämä elämä n. 14-vuotiaan kanssa, ettei mitään ”raportoitavaa” oikeastaan ole.
Niki on parina päivänä ottanut sen pehmopupun suuhunsa lenkille lähtiessämme. Eli virtaa on riittänyt hyvin tuon ikäiseksi.
Eniten se elämältä taitaa odottaa rapsutuksia. Kuonolla tökitään jos yrittää ”kesken” lopettaa. Leffaa katsoessa meikä löhöää sohvalla, Niki on siinä sohvan vieressä lattialla ja sitten siinä tulee rapsutettua sitä. Jos vahingossa lopettaa, niin Niki nousee ylös ja tulee tökkimään.
Ellen veljen pennuista on lisää kuvia laitettu esille.
Ellan kuolemasta tuli 24 päivä 2 kuukautta. Viime keskiviikkona siis.
Kissakaan ei ole kotona Ellan lähdön jälkeen ollut vaan jäi vanhemmille. Aluksi tietysti kun olin itsekin siellä toista viikkoa. Mietin, että joulun jälkeen kotiin, mutta oli niin paljon kannettavaa että kissa jäi. Sitten viikko 5 oli alunperin tarkoitus viettää alpeilla, mutta lumen puutteen takia jäi menemättä. Kissa siksi vielä ”mummolassa”. Nyt näyttää, että viikko 7 menisi alpeilla, joten josko se kissa sen jälkeen tulisi kotiin. Vähän kyllä vaikuttaa siltä, ettei äitini hennoisi siitä luopua. Eilen soitteli ja kertoi kuinka kissa oli vallannut hänen puolensa sängystä ja äiti mietti miten päästä sänkyyn kissaa häiritsemättä. Isä siinä ehdotti josko äiti menisi sohvalle nukkumaan 😀 No, äiti meni ihan isän viereen, ettei kissan uni häiriintynyt. Ei täällä tuollaista luxus elämää pääse kissa viettämään. Ellakin aina häiritsi Veeran (kissan) olemista yrittämällä suukotella sitä ja Veera parka oli ihan naama mutrulla, että yök!
