Illalla lähtiessämme lenkille, yritti Niki ottaa pehmolelua lenkkille mukaan. Juoksi tohkeissaan pehmopupu suussa kun laitoin ulkovaatteita päälle.
Arvatkaa hymyilyttikö tullainen n. 14-vuotiaan reipas meininki? Tuli niin hyvä mieli kun sillää riitti tuolla lailla positiivista energiaa.
Ihmeellistä ottaen huomioon, että olin tänään koko päivän kotona (luulisi Nikin olleen läsnäolostani vähän väsyneen). Ensimmäistä kertaa Ellan lähdön jälkein tein töitä koko päivän kotona. Tai no, tuli tehtyä yli klo 20 saakka ja lounaskin meni PC:n äärellä. Kotona työskentely on juuri tuollaista, että tulee tehtyä pitkiä päiviä ilman taukoja. Tarkoitus oli kyllä mennä valoisalla Nikin kanssa lenkille, mutta kun jämähti työn äärelle. Eli oliko se ihme, että tyttö oli niin lenkkivalmiina kun vihdoin kahdeksan jälkeen lenkille lähdimme?
Pehmopupu kumminkin jäi kotiin, eikä tullut mukaan lenkille kaveriksi.