Käytiin lättysten kanssa 10.8 karhutestissä. Kuvittelin lenkillä nähneeni karhun, mutta epäilin silmiäni kun koirat käyttäytyivät niin rauhallisesti, että ilmoitin ne testiin. Lopputulos: koirat käyttäytyivät juurikin yhtä välinpitämättömästi testissä.
Ihanteellista olisi jos koira olisi omistajan ja karhun välissä kiinnittäen haukunnallaan huomion itseensä jotta omistaja voi lähteä paikalta pois.
Aluksi testissä yksilönä. Minnie seurasi karhun jälkeä ja sitten kauko-ohjattava nalle tulikin kulman takaa. Minnie sitä katseli hetken häntä luimulla ja alkoi sitten haukkumaan. Oli aika paljon takanani testissä, mutta hyvänä puolena oli, että haukkui. Karhu voi koiran haukunnan vuoksi jo lähteä pois paikalta.
Sitten tuli Eddie. Jälki meni hyvin ja sitä tutkittiin. Kun karhu tuli kulman takaa, niin kesti melko pitään, että Eddie alkoi haukkumaan. Testin jatkuessa Eddie alkoi sitten sijaistoimintoihin mm. haistelemaan maata vaikka karhu oli lähellä.
Sitten tuli vielä Alfie, joka kusasi pari kertaa jäljen päälle ja oli niskavillat pystyssä kun karhu tuli. Sai aikaiseksi jossain vaiheessa vähän murinaakin, mutta ei haukkunut.
Lopuksi kaikki kolme yhdessä. Minnie yritti siinä kertoa, että nyt olisi pelottavaa lähellä, mutta pojat eivät sijaistoiminnoltaan (maan haistelu) vaivautuneet. Huomasivat kyllä karhun, mutta aktiivisesti yrittivät kieltää itseltään sen läsnäolon tyyliin ”jos me kielletään karhu, niin sitä ei ole olemassa”.
Yksilötasolla mielestäni testi meni paremmin kuin kaikki kolme yhdessä. Tuomarin mielestä Minnie oli näistä kolmesta paras ja sen reaktiot olivat ihan ok.
Paljon kuvia Google Plussan puolella löytyy täältä. Järjestäjille kiitos kuvista 🙂
