Niki on ollut Ellan lähdön jälkeen normaalia enemmän hellyydenkipeä. Selvähän se kun nyt on enemmän aikaa keskittyä. Aikaisemmin Ella touhotti ympärillä koko ajan ja vei varmaan Nikin ajatuksen sen touhuumisen seuraamiseen.
Löhösin sängyllä ja rapsuttelin Nikiä siinä vieressäni lattialla kun se makasi. Pitkän rapsutuksen jälkeen käsi väsyi, joten laskin jalkani Nikin viereen jotta olisi kosketuksessa koko ajan. Hetken kuluttua Niki meni rappusten alapäähän katselemaan yläkertaan. Ihan kuin se olisi odottanut jotain. Kutsuin sitä ja se tuli hivenen hämmästyneen näköisenä takaisin. Oliko se unohtanut, että olin siinä vieressä? Onko Niki jo vähän höpsö?
Äitini oli käynyt Nikin kanssa metsässä päivällä (kun on eläkkeellä), joten en vienyt Nikiä enää lenkille. Hyvä näin, koska Nikin nivelille metsälenkit ovat parhaita ja kun tulen töistä, niin olisi jo pimeää metsälenkille.
En tiedä vielä milloin jaksan palata tyhjään kotiin, jossa Ellan poissaolo näkyisi ja tuntuisi liikaa. Olen rauhassa vanhemmillani nyt suremassa rakkaan pois menoa. Seuraavan pennun hankinta on jo työnalla, mutta siitä myöhemmin.
Illalla heittelin Nikille tennispalloa takapihalla. Se oli ihan tohkeissaan. Juoksi minkä jaloistaan pääsi ja palautteli ihan täpinässä palloa. Hirveä hössötys päällä ja ihan piteli riemastuneita ääntelyitäkin. On se hyvä, että seniorilla on hauskaa.