Noutajat forumilla on mielenkiintoinen väittely flatin iästä. Keskustelupalstan tapaan aihe nostattaa tunteita.
Olen onnellisessa asemassa siinä, että ensimmäinen flattini Mira (kuvassa sivuvaunussa pyöräilyreissulla 2001) eli 14-vuotiaaksi. Niki on nyt 12½ vuotias viriili tyttö.
Miran vein piikille 9 päivää sen jälkeen kun siinä oli todettu keuhkosyöpä. Se oli yskinyt jonkin aikaa ja ajelin kun se oli niin iäkäskin, käydä ihan vain näyttämässä sitä lääkärille. Kaikki vaikutti tutkimuksissa olevan ok, mutta lääkäri halusi ottaa siitä vielä röntgenit varmuuden vuoksi. Siinä se sitten näkyi: keuhkosyöpä. Kesti vähän aikaa sulatella sitä. Mira tuli lenkille ihan normaaliin tapaan, mutta lääkitys (jonka piti helpottaa oloa) vaikuttikin päin vastoin. Kertaakaan en ole katunut sitä että vein sen piikille silloin kuin vein. Se ei ollut niin kauhea tapahtuma kuin olin aina pelännyt ja kuvitellut. Omallla tavallaan se oli kaunista. Mira vain nukkui pois rauhallisesti. Vaikka päätös on vaikeaa, niin se on hyvin rakastava ja hellä tapa koiralle lähteä.
Vanhoissa koirissa on omaa charmiansa. Tänäänkin Niki touhotti metsälenkillä ihan innoissaan ja kävi kahlaamassa kylmässä järvivedessäkin. Innostunut huohotus kruunasi hauskuuden.
