Anna suunnitteli blogilleni uuden hienon ulkoasun ja hänen miehensä Ramin tekee sitää koodin. Jossain vaiheessa uuden blogini ulkoasu muuttuu, mutta vielä se on tuolla uudella sitella ”vanhalla ulkoasualla”.
Päivittelen jo blogiani uudella sitella ja tarkoitus olisi siirtää nämä vanhat postaukset tuonne uuteen blogiin jossakin vaiheessa.
Vanhasta blogistani yritän saada vielä ”kirjankin” kunhan uusi Blogger versio on mahdollista tallentaa tarvittavaan muotoon. Aloitin oikeastaan tämän blogin siksi, että minulle jäisi muistoja Nikista, joka alkoi olemaan iäkäs aloittamiseni aikoihin heinäkuussa 2005. Ikinä en olisi voinut kuvitellakkaan, että se olisi Ella, joka lähtisi ensimmäisenä. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan ikävä kyllä. Ellan menetys oli varmaan raskain asia elämässäni ja kun se tuli niin yllättäen. Koiran menetys ylipäätään on raskasta. Ensimmäisen flattini lähdöstä tulee tämän kuun lopulla 5 vuotta. Se oli todella raskasta ja olisin halunnut hyppiä pitkin seiniä ja huutaa kun eläinlääkärillä tein päätöstä viimeisestä piikistä. Mira oli jo 14-vuotias ja se on flatin iäksi todella hyvin. Sen lähdön ymmärsi, vaikka se kipeää tekikin. Ellan lähtöä on niin vaikea ymmärtää kun se oli vasta 2 vuotta ja 5 kuukautta. Siihen ei ollut varautunut mitenkään. Mutta Ella oli niin kipeä: siirtäessäni sitä pieneläinklinikalta Aistiin huomasin kuinka sairas se oli. Halusin vain, että sen kärsimykset loppuvat ja kun parannusta ei ollut, sai Ella viimeisen piikiinsä. Tuo kaikki tapahtui jotenkin ”sumussa” ja olin aivan shokissa. Ainut mitä pystyin tuolloin ajattelemaan, oli ettei Ella vain kärsi. Päätös oli oikea eikä muuta vaihtoehtoa ollut. Kesti jonkun aikaa todellakin tajuta, ettei Ella enää tule takaisin. Vieläkin on vaikeaa hyväksyä sitä, että sen aika oli niin lyhyt. Ajoittain tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että odotan uusia koiria aivan kuin ne voisivat ikinä korvata Ellaa. Elämän vain pitää jatkua surusta huolimatta. Toivottavasti Eddie ja Adam tulevat pian terrorisoimaan elämääni flattien energialla ja väsymättömyydellä.
Blggauksen aikana tutustuin myös Annaan ja Raminiin, joilla on myös flatteja. Ramin auttoi minua saamaan WP toimimaan omilla kotisivuilla ja nyt Anna on suunnitellut uuden leiskan, jota Ramin koodailee. Bloggaaminen on myös siitä hyvä, ettäs sitä kautta tutustuu aivan ihaniin ihmisiin.
Näistä kaikista muistoista haluan itselleni kirjan.