Kuvassa Niki neljä vuotta sitten entisessä autossa.
Tarkoitus oli taas käydä lenkillä aluksi Ellan kanssa Mylliksellä ja sitten Nikin tuossa lähimaastoissa (lähinnä pellolla).
Olin väsy töiden jälkeen ja kun Niki ns. puhkui intoa, niin en vain jaksanut enkä hennonut evätä siltä lähtöä mukaan Mylllikselle. Autossa Niki sai tulla suoraan takapenkille, koska siinä sen on helpompi olla kuin farkun takaosassa.
Mylliksellä Niki sitten spurttaili elämänsä riemusta. Ja meikä juoksi perässä. Suuntasimme aluksi järvelle ja siellä koirat uivat jonkin aikaa. Niki siinä sitten alkoi inistä ja ajattelen vähän mennä kävelemään. Niki oli sitä mieltä, että ”kävely sucks” ja pistetään vähän vauhtia päälle. Siinä sitten teimme pitemmän lenkin kuin oli tarkoitus ja Niki senkun mennä posotti. Lenkin jälkeen vielä erikseen suuntasimme takaisin järvelle ja seniori senkuin innostui taas kun näki mihin menemme.
Olin jo luopunut toivosta, että voisin ottaa Nikin mukaan yhteisille lenkeille. Äitini kanssa siitä myös puhuin ja äitikin oli harmissaan puolestani. Nyt sitten rautarouva näytti kaapin paikan. Ilmeisesti Niki alkaa vetrymään lenkeille ja spondyloosia on taas siinä vaiheessa ettei ole kivulias. Vähänkös olen onnellinen tästä Nikin terhakkuudesta! On ollut nyt illalla hymy herkässä. On nuo ”karvapallot” vaan niin ihania.
Heitin vielä muutamia kertoja tytöille dummya ennen metsästä lähtöä ja hyvin meni. Ella toi suht’ nätisti dummyt käteen ja Niki juoksi metsässä oman dummyn perässä.
http://koti.phnet.fi/elainfys/spondyloosi.htm
Spondyloosi on etenevä rappeumasairaus, joka muodostaa luusilloitusta ja luupiikki muosostusta nikamien välille. Ranka jäykistyy ja nikamavälit ahtautuvat. Tavallisesti tila on oireeton. Luupiikit voivat ahtauttaa hermojen juurikanavia, tällöin voi esiintyä kipua ja halvausoireita. Luupiikkien kasvaessa voi myös esiintyä kipua. Selkäydintä luupiikit eivät yleensä paina.