Vuosi vaihtunut sitten viime kirjoituksen.
Koirien kanssa aloitettiin lenkkeily susihavainnon jälkeen ja mentiin liiveissä. Liivit siksi, että näen koirat helpommin lenkillä.
Liivejä käytettiin useampi viikko tosi ahkeraan ja koska ne ovat alkujaan hankittu vuonna 2019, niin niillä on ikääkin.
Temusta vielä tilasin varaliivit ”Flatti” kirjoituksella jos nykyiset liivit hajoavat lopullisesti.
Korjailinkin ykkösliivejä jonkin verran, kuminauhat pettivät ainakin. Ja tarrat alkavat olla loppuun kuluneita. Pitää yrittää bongata jos Lidliin tulee uudelleen noita samoja liivejä. Ovat nimittäin tosi hyviä.
Sitten tuli kovat pakkaset ja oli pakko luopua liiveistä. Ihan jo siksi, että turkki saa tehdä tehtävänsä ja suojella koiria kylmältä. En halunnut liivejä estämään tätä kun kylmät tulivat.
Alettiin käydä vuosien takaista lenkkiä, joka kulkee lähempänä asutusta.
Omilla teillään
Yksi päivä meidän oveen koputettiin. Siellä oli koiraa etsivä. Oli keskiviikko ja koira oli kadonnut sunnuntaina.
Kertoi, että jäljittäjät olivat paikallistaneet tuonne meidän talon takaiseen metsään. Sanoin, että käydään siellä joka päivä eikä ketään nähty. Vinkkasin parista paikasta, jossa koira voi löytää suojaa ja etsijä meni sinne.
Juoksut
Maialla oli juoksu kun kuulimme karkurista ja Annie oli myös juuri aloittanut. Tai tarkistin sen tuolloin.
Koska liesussa oleva koira oli uros, niin olisi luullut, että tyttöjen tuoksut olisivat houkutelleet sen lähelle. Ainakin naapurin koira käy liehittelemässä täällä oven takana.
Mickie tottunut hajuihin eikä vielä ollut parhaat päivät. Karkuria en ollut kuitenkaan missään bongannut upeista tuoksuista huolimatta.
Karkurin etsintä
Seuraavana päivänä (torstai) metsälenkillä sitten erikseen yritin katsella ja vähän huutelinkin tätä karkurikoiraa. Ei näkynyt eikä kuulunut.
Perjantai aamuna katsoin pakkasmittaria ja mietin, että nyt kyllä on viime hetket löytää karkuri. Alkoi olla tosi kovat pakkaset ja mekin jätettiin lenkki väliin. Menin someen etsimään josko löytäisin jotain tietoa koirasta, ja tieto löytyi. Koira oli kotiutunut! Mikä helpotus.
Ja toisaalta myös tieto, että koira oli selvinnyt metsässä useamman päivän. Se tarkoittanee, että susia ei enää ole lähellä.
Tärppipäivät
Nyt on viikko tuosta karkurista ja Mickie lopetti aamulla syömisen. Eli kertoo mitkä päivät tytöillä käsillä.
Nyt ulistaan jo peräänkin. Onneksi kohta ohi.
Kävin eilen Mickien kanssa kaksisteen lenkillä. Oli hetken helpotus pakkaseen ja ajattelin sen kaipaavan lomaa hajuista vaikka se eilen kuitenkin vielä söi. Pääsi metsään etsimään hiiriä, mitä se harrastaa ja kuulemma äitiltään perinyt. Parit kannot käytiin läpi ja hiiriä selvästi jahtailtiin. Toivottavasti pää sai taukoa tuoksuista.
Varmaan viikonloppuna jo tilanne helpottanut ja pääsee taas aloittelemaan kohti normielämää.
Vielä kun nuo pakkasetkin helpottaisivat. Tässä oli melkein viikko taukoa lenkissä. Vain pihalla juoksennelleet ja tassujaan nostelleet kylmyydestä.
Eipä tässä ihmeempiä ole vaikka vuosi vaihtunut 🙂
Sama meno jotkuu.
