Pihalle pöllähti kolme (3) kutsumatonta vierasta. Vieläpä varsin ei-haluttuja sellaisia.
Nimittäin maremmat. Samaiset, joista 2 kävi Minnien päälle 2 vuotta sitten. Vaati 3 eläinlääkärikäyntiä sekä rikosilmoituksen kun niiden omistajat myöhemmit kieltäytyivät maksamasta hyökkäyksestä aiheutuneita kuluja. Lopulta reilu 4kk myöhemmin sain ne kyllä perintätoimiston kautta. Ko. aika sisälsi paljon asioita, joita on hyvin ikävä muistella.
No, kun siinä ne sitten pihalla olivat ja lammessakin uivat, niin soitin (kuten poliisi tuolloin 2 vuotta sitten oli neuvonut) aluksi Vihdi poliisille, joka neuvoi soittamaan 112 numeroon.
Yllättävän nopeasti poliisit tulivat, mutta koirat olivat puolen tunnin vierailun jälkeen lähteneet.
Olin poliisien kanssa pihalla kun toinen maremmojen omistajista ajeli niitä etsien ja tuli sitten pihalle. Siinä kävin kahden vuoden takaisen tapauksen fiiliksellä hänelle läpi poliisien kuunnellessa vieressä.
Kun omistaja lähti pois, niin kerroin poliiseille kuinka toivoisin, että tämä olisi alkujaankin voitu hoitaa ilman poliisien väliintuloa kun heillä varmasti on tärkeämpiäkin asioita. Mutta minkäs teet kun koiran kimppuun oli käyty ja siitä aiheutuneita kuluja ei oltu korvattu. Toimin kuten poliisi oli oheistanut. Ko. poliisit kyllä suhtautuivat tähän(kin) hälytykseen ihan asiallisesti. Siitä heille kiitos.
Jonkin ajan kuluttua maremmojen samainen omistaja ajoi pihalle. Hänellä oli viinipullo mukana ja pyysi anteeksi tämän päivistä sekä siitä mitä tapahtui 2 vuotta sitten. Kertoi, että olivat toimineet väärin ja oli siitäkin pahoillaan sekä sanoi, että olisivat voineet toimia paremmin. Vaikutti ihan aidolle. Juttelimme myös siitä kuinka en enää ole tuon jälkeen voinut mennä entiselle lenkille vaan on pitänyt tehdä omat polut. Oli valmis keskustelemaan siitä. Kun näinkin pitään oli ollut heille vihainen ja katkera, niin eipä sitä enää jaksa. Jospa alkaisi unohtamaan koko jutun.
”Katkera ajattelu on kuin joisi myrkkyä ja toivoisi toisen kuolevan.”
Aika siirtyä eteenpäin ja toivoa parasta.
