Helteet senkut jatkuvat. Ei auta muuta kuin uida ja uida kerta toisensa jälkeen. No, ehkä sitä talvella muistelee haikeudella, mutta meikäläiselle nämä helteet ovat hieman liikaa. Olen enemmän viileän ilmaston ihminen.
Kävimme Nikin ja Ellan kanssa taas Mylliksellä. Vakiorannallamme ei ollut tullessa muita. Tytöt vetivät minua vuoron perään perässään vedessä ja välillä jopa yhdessä. Ellalla (1-v) on virtaa tosi paljon kun taas Niki ei yhtä terhakkaasti enää vedä perässään. Onko tuo nyt ihme kun on jo 12-vuotias.
Jonkin ajan kuluttua rantaa pitkin porhalsi aikasemminkin näkemämme (belgian)paimenkoira, jota pikkupojat kuljettavat mukanaan. Joku sai siitä pultit ja huusi ihan raivon vallassa sille ja uhkasi tappaa. Ei tainut hemmolle tulla mieleen, että ei antanut itsestään kovin hyvää kuvaa tuolla lailla uhkailemalla. Kyseessä oli kuitenkin ½-vuotias kiltti koira. Tuo ranta ei ole yleistä uimarantaa ja siellä uitetaan jatkuvasti koiria, joten jos se häiritsee, niin kannattaa mennä yleisille uimarannoille, joihin koirilla ei ole asiaa.
Monesti olen huomannut, että koira antaa joillekin ihmisille kiukun purkautumisväylän. Ei näytä vaan tulevan heille mieleen juuri tuo, että antavat itsestään vähän erikoisen kuvan kun raivoansa tuolla lailla purkavat. Tietty on säännöt koirien kanssa, mutta enemmän huomautettavaa löytyisi esim. liikennevaloista, ajonopeuksista tai ihmisistä itsestään kuin koirista, mutta eipä näy raivohulluja tuolla vahtimassa touhua.
No, anyway, tulisipa vähän viileämmät kelit että pääsisi metsään kunnon lenkille. Kehokin jo vaatii sitä.