Eddie oli taas tauon jälkeen koulutuksessa (viime torstaina auto oli huollossa, sitten oli joulutauko koulutuksessa).

Seuraamisessa oli ongelmana se, että kumarruin koiraa kohti ja pyysin seuraamaan. Eli pitää muistaa pitää ryhti seurattaessa.

Vaihdomme yhden toisen uroksenomistajan kanssa koiria hetkeksi ja tämä laina uros mielestäni istuutui automaattisesti pysähdyksestä. Ajattelin, että onpa hyvin treenattu koira. Mutta ei se ollutkaan ihan noin ja sain palautetta. Huomaamattani vedin hihnasta kun pysähdyin, jolloin koira istuutui. Onkohan ratsastuksesta jäänyt jotenkin päälle tuo tapa? 😉 Siinähän vedetään hevosta ohjista kun halutaan sen pysähtyvän.

Eddie taasen toisen talutettaessa ei suostunut pyydettäessä istuutumaan. Kun pyysin sitä istuutumaan tämän jälkeen, se sujui hyvin. Huomasin kuitenkin, että ei se aina toiminut. Eli pitänee keskittyä siihen äänenkäyttöön ja olemaan rauhallinen, ettei hätäile, jotta ko. asia paranee.

Teimme myös muistiharjoituksen damilla. Eddie ei häiritsevistä tekijöistä johtuen (muita koiria kulki ohi) muistanut damia. Tämä ei ollut minulle mitään uutta, koska olen huomannut sen olevan ”huonomuistinen”. Harjoituksellahan tuo hoituisi. Kävin damin luona ja sitten tulimme takaisin. Kävelimme taas lähemmäs damia ja sitten päästin Eddien sitä hakemaan.

Menin sitten syrjään treenaaman vähän lisää. Kaksi kertaa Eddie toi damin nätisti, mutta kolmannella kerralla oli taas häiriöitä ja Eddie käväisi damin lähellä ja lähti sitten ”huitelemaan” sinne, missä oli äksöniä. Muut eivät kiinnittäneet Eddieen mitään huomiota ja minäkin olin piilossa. Hetken päästä sille tuli tylsää ja se lähti etsimään minua.

Kun tulin treenin jälkeen kotiin, niin vaihdoin koiria ovella. Eddie jäi sisälle ja otin Alfien. Menimme lenkille. Siitä on todella pitkä aika kun Alfie on ollut lenkillä ilman Eddietä. Se vinkui kaikkien vastaan tulevien koirien luo. Yritin sitä saada lopettamaan. Menimme sitten pimeälle pellolle otsalampun kanssa ja siellä ei pahemmin tullut ketään vastaan. Tein Alfielle harjoituksen, jossa se oli hihnassa kun jätin hanskan maahan. Kävelimme vähän matkaa ja sitten pysähdyin ja katselin Alfien ilmettä. Se selvästi muisti hanskan ja pääsin sen hakemaan sitä. Hanska tuli nätisit takaisin. Aika yllättävää, että hanska ja variksen siipi tulevat, mutta dami ei.Kun tulimme takaisin sivistyksen äärelle ja pari koiraa tuli vastaan, niin Alfie rauhoittui helpommin kun kielsin sitä vinkumasta koirien perään.

Ai niin, tänään työmatkallani näin kun yksi nainen käveli koiransa kanssa. Koiralla oli flexi ja se tuli hieman omistajan perässä. Se kulki kolmella jalalla ja omistaja ei tätä edes huomannut. Ressukka yritti köpötellä omistajansa perässä pitäen yhtä tassua ilmassa ja omistaja ei edes vilkaissutkaan sitä sen aikaa kun seurasin heitä liikennevaloissa. Olisin huutanut ikkunasta, mutta tiesin, ettei se kuulu. Pieni toivomus kaikille koiran ulkoiluttajille: seuratkaa niitä koirianne.