Viime yö tili valvottua. Itse asiassa huomasin jo töiden jälkeen lenkillä, että Niki oli jotenkin ”outo”. Lenkillä se selvästi väisteli Ellaa ja meni jopa kunnolla lumihankeen kun Ella juoksi polulla sitä kohden. Kotona annoin sille kuukauden tauon jälkeen 20ml Metacamia. Nukkumaan mennessä toiset 20ml kun oli jotenkin levottoman oloinen. Sitten yhden aikaan yöllä loput pullosta (30ml). Nyt se siis oli saanut tupla-annoksen, jota käytetäänkin Metacamessa aloitusannoksena. Kävin jopa etsimässä netissä Yliopistollisen Eläinsairaalan osoitteen (onko jo muuttanut, mutta Hämeentiellähän se edelleen). Mietin todellakin lähtöä sinne kun Niki läähätti ja oli selvästi tuskainen. Laiton jo varmuuden vuoksi vaatteet päällekin ja siitäkös Niki sitten riemastui… Ota noista flateista selkoa! Sitten menimme lenkille 1.30 aikoihin yöllä lähimetsään. ”Ai kipuja? Missä?” – oli Niki ulkona.
Kuitenkin tuo asia painoi, vaikka sitten lenkin jälkeen Niki asettui aloilleen ja alkoi nukkumaan. Minä en nukkunut. Ahdisti. Joko oli aika? Nytkö ”se” alkoi? Tutut kysymykset, mitä iäkkään koiran omistaja jossain vaiheessa kysyy itseltään.
Aamulla soitin lääkäriin ja saimme ajan. Niki tutkittiin: sitä paineltiin ja venyteltiin. Selässä lääkäri selvästi tunsi aran kohdan (tiedän ko. paikan). Myös takajalkojen taivutus suoriksi oli hankalaa. Nikistä otettiin sitten sivu asennossa röntgen. Vähän aluksi pistin vastaan: miksi röntgen? Mitä 13-vuotiaalle enää voi tehdä jos siellä jotain on. No, saipahan lääkäri perusteltua minullekin miksi. Jotta saadaan oikea lääkitys: kipulääke tai jopa kortisoni riippuen tapauksesta.
Röntgen kuvan tulos oli spondyloosi, eli koko lanneranka silottunut ja varsinkin ristiselän alue muuttunut ja selkäydinkanava ahtautunut.
Jos koira olisi nuori, se leikattaisiin (lonkkien kohdalla ylimääräistä luustonkasvua ja yksi luuydin jäänyt luiden keskelle). Niki on 13-vuotta, joten särkylääkkeellä eteenpäin. Kannataa pitää lihakset kunnossa (uinti oikein hyvää). Vältettävä takajalkojen ylisuoristusta. Lääkäri suositteli fysioterapiaa. Myös osteopatia ok, mutta selvästi oli enemmän fysioterapian kannalla. Uinti on hyväksy, mutta sitähän ei tähän hätään voi tehdä luonnon oloissa. Norpatkin ovat vallanneet avannot 😉
Otin röntgenkuvan mukaani. Nikillä on taas osteopaatti 2.3 ja näytän kuvaa siellä. Tässä kodin lähellähän on fysioterapeutti, joten pitää miettiä häntäkin tuon maaliskun 2. päivän jälkeen.
Lääkäri ei epäillyt kovinkaan, että Nikiltä tulisi menemään jalat alta tai että se halvautuisi. Glucoflexiä ei suositellut; sopii enemmän nivelrikkoon ja koska on luontaistuote, niin glucosamiinin määrä saattaa vaihdella ja joissain pakkauksissa jäädä liian alhaiseksi.
Eli business as usual.