[:fi]Pitkäaikainen ja rakas ystävämme Hilla jätti meidät eilen.
Kävin aamulla ulkona ja kaikki vaikutti normaalille. Klo 9 jälkeen olin viemässä koiria lenkille kun katselin, että vuohiaitauksessa on ”jotain valkoista maassa”. Meni katsomaan: se oli Hilla, joka makasi liikkumattomana maassa. Katselin, että se on kuollut. Sitten huomasin, että maha liikkui. Silmät olivat myös ihan auki, mutta ne eivät liikkuneet.
Soitin eläinlääkärille, joka lupasi tulla seuraavaksi luoksemme kunhan edellisestä pääsee.
Tulin ulos ja näin kuinka Hilla sätki. Sitten oli kiire saada joku paikalle. Sainkin ja Hilla pääsi paremmille laitumille. Onneksi en tuossa välissä enää toista sätkimistä ja määkimistä kuullut.
Olin jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota kuinka Hillasta virta hiipui. Se kävi vihreää syömässä hetken aitauksen ulkopuolella ja sitten meni nukkumaan. Väsyi nopeasti. Sen ilme kertoi myös väsymyksestä.
Tiesin kyllä, että Hilla ei ole luonamme kovin pitää enää. Se oli 12-vuotias. Vuohet kyllä voivat elää hyvinkin pitempään.
Lähtö tuli kuitenkin yllätyksenä.
Vanhemmiten Hilla päästi jo lähelleen. Nuorempana ei. Synnytystä lukuunottamana se ei oikein hakeutunut seuraani. Viimeisen vuoden (?) se antoi rapsuttaa itseään eikä lähtenyt pois. Meistä tuli läheisempiä.
Illalla katselin tarhaan. Se näytti tyhjemmälle. Ihan selvästi.
Hilla on poissa.
Everything seemed ok when I first went outdoors. Later I was planning to take the dogs for a walk when I noticed that something is wrong. Hilla was laying in the ground and did not move. I thought she was already gone but then noticed she was still breathing. Her eyes were wide open but it seemed she was not there.
I called the vet who said she will come as soon as she can. She was taking care of another animal at the time.
When I went to see her again, she was wiggling. Then I really needed someone to come quickly and managed to find help. Luckily that wiggling did not last too long and she was just lying without moving until she left us for good.
She was 12 years old and for the past month or two I could see her getting tired.
It was her time to go but still it was so sudden.
She is happy now jumping in greener fields.