RIP Eddie

[:fi]

Eddie, Wheathold Tom Kitten 10.4.2007 – 29.6.2018

Kesäkuun 29. oli raskas päivä: oli tullut aika hyvästellä Eddie.

Vielä vajaa kuukausi sitten kävimme lenkillä (video). Sitten pikkuhiljaa Eddie alkoi hiipumaan ja lenkkeily jäi. Yhtenä iltana viikko sitten Eddie tuli läähätellen vastaan ovelle. Annoin tupla-annoksen kipulääkettä ja sen jälkeen normiannoksen joka päivä.

Pihalla hän  jaksoi touhuta hiljalleen vähenevästi kunnes torstain katselin, että nyt ei kaikki ole hyvin. Vessareissu uuvutti jo miestä ja hänen piti levätä. Iltapisulla totesin, että jos vielä huomenna sama, niin on suurten päätösten aika.

Perjantai-aamuna Eddie meni pissille ja sen jälkeen maate lepäämään. Katsoin Eddietä ja Eddie katsoi minua. Aivan kuin hän olisi sanonut: ”Nyt on aika.”

Soitin heti eläinlääkärille ja pääsimme lähtemään matkaan. Aamiainenkin jäi minulta syömättä. Koirat kyllä saivat, jopa Eddie, joka pikkuisen sitä nautti.

Eläinlääkäri vilkaisi ja vähän paineli Eddietä. Sanoi, että sillä on todennäköisesti ollut kasvain, joka on puhjennut. Eddie oli aneeminen.

Sitten Eddien taival loppui kun hän nukahti ikiuneen.

Jäin vielä 10 minuutiksi silittämään ja halaamaan Eddietä. Ensimmäistä kertaa en enää pelännyt kuolemaa. Jostain luin, että aivot saattavat vielä 10 minuuttia kuoleman jälkeen olla tietoisia. Siksi jäin. Eddien ei tarvinut lähteä yksin, vaan olin vierellä viimeiseen asti.

Eddie oli elänyt hyvän elämän. Hän oli ollut onnellinen.

Nyt on jäljellä suru ja muistot. Suru hälvenee, muistot jää.

Kiitos Eddie kun olit koirani.

 

”Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen
Silitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.”
(Johanna Niskanen)[:en]

Eddie, Wheathold Tom Kitten 10.4.2007 – 29.6.2018

Friday, June 29th, was a very sad day: It was time for Eddie to go to the other side.

Less than a month ago he was still having walks in the forest (video).  A bit more than a week ago, I started giving him painkillers. I came home one evening and his was panting. He had double of dosage of Metacam and then normal dosage every day.

Then on Thursday, he got tired only after having a pee. Same in the evening. I desiced that if the same continues on Friday, I will let him go.

On Friday morning he went out, had a wee, and laid down to rest. We look at each other and his eyes told me it’s time for him to go now. So I called the vet and we were told to leave when best for us.

Eddie got up and went to car nicely.

The vet quickly checked him and said he most likely had a tumor that started bleeding. He was anemic because of that.

Then Eddie went to sleep and his heart stopped beating. I stayed for 10 more minutes and hugged and just pet him. I have read that there could be brain activity for 10 minutes after death. I wanted to be there for him till the end. He did not have to go alone, I was by his side.

Eddie had a good life. He was happy.

Not there is grief and memories.  Grief will go away someday and memories will stay as long as I live. And then we meet again.

Thank you Eddie for being my dog.[:]

Satunnaisia poimintoja

Terveiset FCR tapahtumasta

Olemme koko blondijoukkue (meika, Heidi ja Hurli-kultsu) palanneet takaisin Kent’iin FCR tapahtumasta. Tuossa viela kuva lauantain lasten pukujuhlan voittajasta: flatilla oli hienot ”tekohampaat” ja se

Lue lisää »

Potkukelkkailua

Käytiin taas koirien kanssa potkukelkkaretkellä (tai siis Maasturin kanssa). Aivan mahtavaa päästä ilman hevosvoimia kulkemaan metsässä! Puoli vuotta melkein ehti mennä ennen kuin pääsi omin

Lue lisää »

Nuuksiossa, partX

Eilen törmäsimme Nuuksion lenkillä 1½-vuotiaaseen tolleripoikaan. Tai lähinnä se ryntäsi Nikin luo ja oli ihastuksesta sekaisin. Ei totellut omistajaa, joka yritti pillillä kutsua luokse. Jäimme

Lue lisää »
Scroll to Top