[:fi]Tänään on puoli vuotta Alfien lähdöstä. Eddien lähdöstä reilu kuukausi.
Yllättävän hyvin mennyt. Ikävä toki on ja välillä viiltää, mutta ehkä Alfien lähdön jälkeen tuli jo etukäteen surtua myös edessä olevaa eli Eddietä. Ehkä.
Googlen kuvat muistuttelee aika ajoin vuoden, kahden, ym takaisista päivistä. Siinä olen törmännyt kuviin kun meitä oli neljä ja olimme metsälenkeillä. Katselin videoita ja koirien touhua ja pääsin oikein eläytymään siihen mukaan. Olin niin onnellinen. Ihan hämmästyin tuosta huomiosta. Koti oli täynnä elämää. Flatin tuntevat tietävät, että se useamman flatin myötä on todellakin täynnä elämää.
Nyt on kaksi narttua ja tosi rauhallista. Ei urosmaista hössötystä vaan todella helppoa. Huomaan kaipaavani sitä joskus järjettömiin mittasuhteisiin mennyttä touhotusta.
Kyllä, elämä on helppoa kahden nartun kanssa. Yhdenkin. Olen kokenut molemmat.
Elämä ei ole niin helppoa kun on uroksia. Hössötystä siellä, touhua täällä ja ryntäilyä. Nyt kun katson sitä videoden kautta, niin ”vaikeuksista” huolimatta se on juurin täyttä elämää. Sellainen, joka kaikesta huolimatta lisää onnellisuutta. Talossa on elämää.
Sitä kaipaan. Ja sitä on kohta tulossa lisää…[:en]Today is half a year when Alfie passed away. It’s just over a month since Eddie left.
It has not been too bad this time. Sad yes, to some extent. I was expecting it to be even more difficult.
I get notifications from Google Photos about pictures from a year ago, two years ago, etc. Many times there has been happy photos and videos of my lovely 4 dogs in the forest with me. When watching the videos I was living it again. To my surprise, I realized how very happy I was. You just lived the fullest. If you own more than one or two flatties, you know what I’m talking about.
At the moment I have two lovely flattie girls. It is so easy! No extra fuss what so ever. And how I miss that flattie fuss and over-excitement.
Yes, life is very easy with female flatties. Also with one. I have experienced them both.
Life with flattie boys is not necessarily so easy. Fuss here, fuss there. Over-excitement, storming from one place to another. You name it. But despite of all this, it is the life. The one that brings you more happiness.
I miss that. And there will soon be more of that….
[:]