Viime viikolla poistui Suomen flattimaailmasta kaksi henkilöä, samana päivänä. Toisen heistä tunsin.
Ensimmäinen muisoni hänestä taitaa olla Mäntän kämpältä vuodelta 1989. Oli vuoroni treenata Miran kanssa ja treeni meni vähän ns luovasti. Siinä sitten alkoi jo vähän naurattamaaan enkä oikein keskittynyt enää koko harjotukseen. Merja tokaisi sivulta: ”Keskity nyt siihen koiraan!”
Hauskin muistoni taitaa olla ajalta ”Niki & Ella”. Kävimme usein Merjan kanssa lenkillä Nuuksiossa ja siinä sitten lenkin jälkeen jotain vielä juttelimme kun koirat hyppäsivät autoon. Tulin kotiin ja ihmettelin Ellan käytöstä. Se ei totellut nimeään ja lähti viipottamaan naapurustoon. Siellä se sitten paineli aikansa ennen kuin sain sen taas kotiin. Katselin sitä pitkään ja mietin että tuo ei kyllä ole Ella. Soitin Merjalle ja kysyin onko hän huomannut mitään outoa. Merja kysyi ”Vaihtuiko koirat?” johon nauroin että taisi vaihtua. Hän oli juuri tullut kotiin eikä vielä ollut kovin paljoa ehtinyt kiinnittämään koiriin huomiota. Pyysin keittämään kahvit ja lähdin ajamaan Espoosta Vihtiin koiranvaihtoon.
Näin Merjan vielä muutama päivä ennen kuin ”hän sai siivet”. Tarkoitus olisi ollut mennä vielä uudelleen, mutta en sitten enää ehtinytkään.
Merja oli aina todella ystävällinen ja mukava henkilö. Pidin hänen rempseästä huumoristaan. On todella surullista, että hänen aikana tuli jo nyt. Sanontakin menee että ”hyvät viedään aikaisin”. Monet jäivät kaipaamaan häntä.
