Hiljaisuus on laskeutunut. Tai siltä tuntuu.
Pojat ovat lähteneet maailmalle ja täällä on nyt Annie & Maia.
Mihin se aika meni niin nopeasti?
Yhden aikakauden päätös
Nopea sellainen. Lopulta 8 viikkoa menee nopeasti.
Kahdeksaan viikkoon sisältyy paljon huolta (onhan niillä nyt varmasti kaikki hyvin), paljon hyviä hetkiä, vähän nukuttuja öitä, siivoamista monta kertaa päivässä.
Pennut ovat kyllä ihania. Itku tuli kun ne lähtivät pois. Tuntui tosi haikealle.
Onneksi pääsivät hyviin koteihin.
Hassu yhteensattuma
Lauantaina yksi kysyi, että miten pentujen äiti suhtautuu kun pennut lähtevät. Sanoin, että viime kerralla (Minnie) ei ollut moksiskaan ja tuskin nytkään (Hanie).
Samaan aikaan sisältä avoimesta ikkunasta kuului vähän ulinaa.
Alettiin nauramaan, että siellä se äiti itkee, että puhu sinä vaan omasta puolestasi.
Hiljaisuus
Tällä hetkellä tuntuu kuin hiljaisuus olisi laskeutunut tänne. Monta viikkoa ollut hulinaa ja vilskettä. Haikeaahan se luopuminen on.
Minnie
Pääasia, että Minnien legenda elää: Se oli tämän pentueen syy. Haluan pitää jatkossakin osan Minnietä. Nyt se jatkuu ja Minniekin pääsee nauttimaan mummin roolista. Välillä sille taitaa kyllä tosin tulla flashback omasta äitiydestää kun hetkittäin suhtauu pentuihin kuin olisivat omia. Käy lenkin jälkee tsekkaamassa, että pennut voi hyvin (kuten olleessaan äiti) ja vasta sitten muut jutut.
