Ohi on!

Nimittäin Minnien juoksu. Se ensimmäinen.

Tietty samaan saumaan osui koko viikon workshoppi töissä. Lähtö 7.45 ja paluu 18.30.

Minnie & lapanen

Jetta & pojat kävivät maanantaina kun silloin piti olla se pisin päivä, mutta muutkin sitten venyivät jota kuinkin yhtä pitkiksi. Pakkasta oli niin perkeleesti (pahimmillaan -33.5C), että kun uupuneena pääsin kotiin, niin eipä sitä viitinyt eikä jaksanut lenkille. Mitä nyt tuossa ihan polun päässä tuli käytyä.

.

.

.

Pojat lenkillä

Loppuviikosta perjantaina jaksoi ns. kunnon lenkin. Ensin Minnie ja sitten pojat. Huomasin, että tässä järjestyksessä lenkitys on helppoa. Minnien kanssa menee pitkälle ja poikien kanssa ei enää tarvi. Lenkittävät nimittäin itse itsensä salamannopeasti sinne missä kävimme Minnien kanssa ja sitten juoksevat takaisin luokseni ja sitten taas sinne Minnien jättämän kaukaisimman hajun luo. Siinä saivat sitten hyvää liikuntaa ja vauhdilla. Olisi känny & gps pitänyt laittaa niihin ja katsoa matkaa kartalta.

Seuraavalla viikolla moinen lenkkeilyinto pikkuhiljaa laantui. Torstaina 24.2 kävimme jo yhdessä lenkillä taas. Aluksi kokeilin Minnietä hihnassa pihalla poikien kanssa, mutta eipä pojat olleet kovinkaan kiinnostuneita. Sitten lenkille ja ”välinpitämättömyys” jatkui.

Minnien juoksun alkupäivinä Eddie otti jä lähti naapuriin. Luuli ilmeisesti, että naapurin Nellillä (reilun 500m:n päässä) on juoksu. Vaan eipä ollut ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vaan juoksu oli ihan kotiovella. Kiltistihän tuo tuli retkeltään kotiin. Hajut vain saivat reppanan sekaisin eikä kohdistus ihan mennyt oikein.

Juoksun alkuajoilta

Kolme vikkoa sujui vähän helpommin kuin olin kuvitellut. Minnien ”parhaat päivät” osuivat workshopin aikoihin ja sen se sai viettää makkarissa kissan/kissojen kanssa. Portti oli ensin oven edessä, ovi suljettu ja viellä haka esti oven avaamista. Pojat olivat keittiössä portin takana. Yhtenä päivänä Alfie tosin löytyi olohuoneesta mutta taisi luulla pääsevänsä sieltä terassin kautta ”vessaan” (ainakin hätä oli ollut kova kun oli sitten tullut lattialle). Olkkarissa oleskelimme jonkin verran Minnien kanssa ja siksi se oli vähän suljettua aluetta pojilta. Minnen hajut kun saivat nuo merkkailemaan myös sisällä! Keittiössä & eteisessä ei niiden tarvinut merkkailla kun Minnie ei siellä oleskellut.

Ostin sitten noille jalannostajille poikahousutkin. Vaikka aluksi nauroin niille. Löysin ne vahingossa kun Minnielle googletin juoksuhousuja. Kun olkkarissa oli muutaman kerran jalka noussut, niin jopa loppui nauru (housuille) ja lähdin sellaiset ostamaan. Muutaman päivän pidin niitä, mutta ongelma helpottui sitten eristämällä nuo samoista tiloistakin.

Torstaina oli kylpypäivä kun pesin kaikki koirat. Tarkoitus oli pestä vain Minnie ettei haisisi liikaa poikien nenään, mutta meni sitten kaksi muuta samalla. Tony neuvoi, että Minnie kannattaa pestä juoksun jälkeen, niin on poikien kanssa helpompaa. Hyvä ja toimiva vinkki. Eipä nuo ole siitä kiiinnostuneet kummoisemmin kuin ennen juoksua. Onneksi ohi on 🙂

Satunnaisia poimintoja

Hyvät naurut

Thaimaasta kajahtaa: Digitoday tulee päivittäin s-postiini ja aina välillä sieltä tulee tällaisia helmiä. ”Thaimaalainen koirankasvattaja on perustanut radioaseman, jonka tarkoitus on saada koirat paremmalle tuulelle

Lue lisää »

Päivitys

No löytyyhän sitä talosta sentää eläimiä, jotka ovat haisevista variksista kiinnostuneita. Mitä tästä opimme? Naisiin voi aina luottaa!

Lue lisää »
Scroll to Top