Olin keskiviikkona ystäväni Aulin ja koirista vain Ellan kanssa Mylliksellä. En uskaltanut ottaa Nikiä. Vähänkös sitä näytti harmittavan kun lähdettiin.

Lenkillä Ella ei oikein ottanut etäisyyttä vaan pysyi tavanomaista lähempänä vaikka juoksikin. Ensimmäinen kunnon lenkki hänellä ilman Nikiä.

Illalla kotona ollessa Niki oli ”levoton” ja läähätteli koko ajan. Mietin mitä pitäisi tehdä: antaa vain lisää ruokaa vai mennä lenkille. Menin lenkille. Siitäkös lady vähän riehaantui. Laatulenkkiä ilman sitä pientä riiviötä! Voi sitä hössötyksen määrää. Eli läähättäminen oli vain johtunut siitä, että oli menohaluja 🙂 Ja kyllä sitä juostiinkin, mitä vanhoista jaloista päästiin. Meikäläistä vain hymyilytti seniorin touhut.

Torstaina menin suosilla lähimaisemiin peltolenkille molempien koirien kanssa. Kotiin päin tullessa vuoden ikäinen kultsityttö tuli vastaan ja Ella pääsi riehumaan ja mutaojaan. Niki sai kunnon rauhallisen lenkin, joten molemmille tuli sopivat liikunnat.

Ilmeisesti se tiistainen tosiaan oli vain jotain kipua eikä mitään vakavaa, koska we are back in business.