Leikinloppu

[:fi]Oli villi 70-luku ja vanhempani rakensivat taloa Espooseen. Jotakuinkin samoihin aikoihin vastapäiselle tontille rakennettiin myös. Pikkutyttönä bongasin lapsia siellä ja reippaasti lähestyin tyttöä kysymällä: ”Leikitkö mun kanssa?” Ja hänhän leikki.
Lapsuutta

Leikit vaihtuivat jossain vaiheessa hevosiin ja kävimme ahkerasti tallilla. Kesät meni paikallisten lasten kanssa pesäpallossa, syksyt omenavarkaissa. Sitten aloimme leikkiä pojilla, kunnes menimme molemmat naimisiin. Minä erosin ja jatkoin leikkimistä poikien kanssa, sinä teit kaksi lisää.

 

Vielä ”silloin nuorena” sait koiran. Irlanninsetterin, jonka nimeksi tuli Roi. Minä sain myös koiran, flatin nimeltä Mira. Äiti vihdoin suostui siihen, jotta silloinen poikaystäväni korvautuisi muulla. Äidille pisteet siitä näin jälkikäteen.

Tiina ja pikku Mira & Miran äiti Miran pisutauko matkalla uuteen kotiin.

 

 

Joka tapauksessa, tuo poikaystävä oli kuskina kun suuntasimme kanssasi Espoosta Ylöjärvelle hakemaan Miraa, ensimmäista flattiani. Mirasta ja Roista tuli ylimmät ystävät.

 

Aina aamuisin kävimme yhdessä uikoiluttamassa koiria ennen kuin suuntasimme kouluu/töihin. Viikonloppuna teimme pitkiä lenkkejä. Nuo lenkit olivat useimmiten hulvattoman hauskoja ja nauroimme kippurassa.

Lenkkeilyä Miran & Roin kanssa. Mira & Roi villinä Tiinan pipoon.

 

Elämä vei eri suuntiin lapsuuskodista, mutta ystävyytemme säilyi. Yllättävän helpostikin. Se ei oikeastaan vaatinut paljoakaan. Jos oli pitkä tauko, niin jatkoimme mihin jäimme. Se oli aitoa ystävyyttä, joka säilyi pitkistäkin eroista. Tulihan sinulle perhe ja lapset ja minäkin kävin asumassa ulkomailla.

Pysyin uskollisena flateille, sinulla rotu vaihtui.

Tiina, Monte Rosa, 03/2009Muistelen n. 6 vuoden takaista alppireissuamme, joka oli oikeastaan hervottomuudessaan toistoa nuoruuden koiran ulkoilutukselle. Nauroimme mahat kipeäksi. Sehän se juttu oli, kanssasi oli aina hauskaa ja läppä lensi.

 

 

 

 

Eräänä päivänä sain sinulta viestin: olit sairastunut. Pyysit kuitenkin olemaan huolestumatta ja kerroit paranevasi. Näin kävikin, kunnes sairautesi uusiutui. Jaksoit olla postitiivinen koko ajan ja uskoa paranemiseen. Marraskuussa vielä olit tulossa katsomaan pentujakin.

Kuitenkin tammikuussa menetin ystävän, jonka olen tuntenut pienestä asti. Suljit viimeisen kerran silmäsi ja olit poissa.

Vie terveiset sinne toiselle puolelle Roille, Miralle, Nikille, Ellalle ja Valolle. Olet rakas ja ajattelen sinua joka päivä. Olemme nyt leikkimme yhdessä leikkineet vaikka kuvittelin vielä kiikkustuolissa joskus juttelevamme.[:en]Oli villi 70-luku ja vanhempani rakensivat taloa Espooseen. Jotakuinkin samoihin aikoihin vastapäiselle tontille rakennettiin myös. Pikkutyttönä bongasin lapsia siellä ja reippaasti lähestyin tyttöä kysymällä: ”Leikitkö mun kanssa?” Ja hänhän leikki.


Lapsuutta

Leikit vaihtuivat jossain vaiheessa hevosiin ja kävimme ahkerasti tallilla. Kesät meni paikallisten lasten kanssa pesäpallossa, syksyt omenavarkaissa. Sitten aloimme leikkiä pojilla, kunnes menimme molemmat naimisiin. Minä erosin ja jatkoin leikkimistä poikien kanssa, sinä teit kaksi lisää.

.

.

.

.

.

Vielä ”silloin nuorena” sait koiran. Irlanninsetterin, jonka nimeksi tuli Roi. Minä sain myös koiran, flatin nimeltä Mira. Äiti vihdoin suostui siihen, jotta silloinen poikaystäväni korvautuisi muulla. Äidille pisteet siitä näin jälkikäteen.

Tiina ja pikku Mira & Miran äiti Miran pisutauko matkalla uuteen kotiin.Joka tapauksessa, tuo poikaystävä oli kuskina kun suuntasimme kanssasi Espoosta Ylöjärvelle hakemaan Miraa, ensimmäista flattiani. Mirasta ja Roista tuli ylimmät ystävät.

.

.

.

.

Aina aamuisin kävimme yhdessä uikoiluttamassa koiria ennen kuin suuntasimme kouluu/töihin. Viikonloppuna teimme pitkiä lenkkejä. Nuo lenkit olivat useimmiten hulvattoman hauskoja ja nauroimme kippurassa.

Lenkkeilyä Miran & Roin kanssa. Mira & Roi villinä Tiinan pipoon.

.

.

.

.

.

.Elämä vei eri suuntiin lapsuuskodista, mutta ystävyytemme säilyi. Yllättävän helpostikin. Se ei oikeastaan vaatinut paljoakaan. Jos oli pitkä tauko, niin jatkoimme mihin jäimme. Se oli aitoa ystävyyttä, joka säilyi pitkistäkin eroista. Tulihan sinulle perhe ja lapset ja minäkin kävin asumassa ulkomailla.

Pysyin uskollisena flateille, sinulla rotu vaihtui.

Tiina, Monte Rosa, 03/2009Muistelen n. 6 vuoden takaista alppireissuamme, joka oli oikeastaan hervottomuudessaan toistoa nuoruuden koiran ulkoilutukselle. Nauroimme mahat kipeäksi. Sehän se juttu oli, kanssasi oli aina hauskaa ja läppä lensi.

.

.

.

.

.

.

Eräänä päivänä sain sinulta viestin: olit sairastunut. Pyysit kuitenkin olemaan huolestumatta ja kerroit paranevasi. Näin kävikin, kunnes sairautesi uusiutui. Jaksoit olla postitiivinen koko ajan ja uskoa paranemiseen. Marraskuussa vielä olit tulossa katsomaan pentujakin.

Kuitenkin tammikuussa menetin ystävän, jonka olen tuntenut pienestä asti. Suljit viimeisen kerran silmäsi ja olit poissa.

Vie terveiset sinne toiselle puolelle Roille, Miralle, Nikille, Ellalle ja Valolle. Olet rakas ja vaikka et enää ole elämässäni, ajattelen sinua joka päivä. Olemme nyt leikkimme yhdessä leikkineet.[:]

Katso myös

Pyöräily koiran kanssa

Pyöräily koiran kanssa

Pyöräily koiran kanssa. Meillä jokaisella on tyylimme ja tavoitteemme koiriemme kanssa ja se itselle + omalle koiralle sopiva tapa on hyvä tiedostaa ja toimia.

Ultraääni punkkikarkoitin

Ultraääni punkkikarkoitin

Kissoilla on nyt käytössä ultraääni punkkikarkoitin. Mikäli se osoittautuu hyväksi, niin koirat saavat samanlaiset kaulaansa. Testituloksissa tämä ei ole pärjännyt, mutta olen kuullut toimivan jopa länsirannikolla. Kissapojat testaavat.

Tytöt 1-vuotta

Tytöt 1-vuotta

Tytöt 1-vuotta tänään. Annien ja Maijan ensimmäiset synttärit. Kuvia ottaessa huomasin kuinka paljon Maia näyttää mummiltaan Minnieltä. Annie on enemmän itsensä näköinen.

Translation

You can translate this site with Google translation. Right click you mouse (works at least with Chrome browser)

Some of the posts are written also in English after Finnish but I gave it up as browsers can help with translation nowadays.