Aktiivisen talvipäivän jälkeen on aika rauhoittua ja ottaa rennosti.
Lähdimme poikien kanssa lenkille jättäen Oton sisälle. Kesken lenkin Otto kuitenkin ilmeistyi joukkoon.
Vanhempani olivat tulleet vierailulle ja päästäneet Oton ulos.
Otto sitten lähti kiireen vilkkaa hajujemme perään ja sai meidät kiinni. Joutui kyllä poika juoksemaan pitkän matkan. Taitaa se sydän olla aika vaffa loppujen lopuksi.
Toivottavasti huomenna tulee lisää lunta kuten on luvattu.
Taas eilen kuului suru-uutisia: Ellan serkkutyttö Bessy – Artnemisflat Conchita on lähtenyt reilun 3 vuoden iässä sateenkaarisillalle. Reilu vuosi Ellan jälkeen. Kaisalle voimia suuressa surussa.
Koirat ovat joutuneet olemaan ilman vuohenmaitoa pitkään. Kun viime kesänä meni polvi eikä se vieläkään ole kunnossa, niin jäi lypsäminen. Nyt kyllä lypsäisin taas, mutta
Pojat totuttelevat elämään vuohien läheisyydessä. Onneksi alkaa olemaan voiton puolella (kai). Pari ensimmäistä päivää meni ihan ylikierroksilla ja pojat (Alfie enimmäkseen) halusivat koko ajan mennä
