Viime postaus. Ehdin juuri sen kirjoittaa. En ehtinyt tarkistaa. Huomasin ison veriläntin pöydällä. Luulin aluksi että koira oli lyönyt hampaansa, mutta se olikin Veera, rakas kaunis kissani. Iso veriläntti… Säikähdin. Nostin Veeran syliini, verta tuli lisää, hain paperia ja pyyhin. Veera juoksi sängyn alle. Soitin lääkärille, ei ollut aikoja tai oli varattua. Hain Veeran sängyn alta ja vein kylpyhuoneeseen. Suljin oven, jotta koirat eivät päässeet hössöttämään. Pesin Veeraa. Nostin sen pyyhkeeseen ja huokasin helpotuksesta. Veren vuoto oli tyrehtynyt. Kunnes se taas alkoi. Nappasin kissankantolaukun ja Veeran ja ryhtäsimme eläinlääkärille. Verta tuli edelleenkin ja Veera alkoi olla aneeminen.
Jotain sen sisällä oli puhjennut ja verta tuli siitä. Eläinlääkäri löysi tunnustelemalla ylimääräisen patin. Verta oli myös menetetty liikaa.
Veera pääsi sateenkaarisillalle.
Rakkaudella Veeralle, kauniille kissalleni. Nyt olet Miran, Ellan ja Nikin luona. Hyvää matkaa.
1993 – 2008
. . . . . . . . . . . . . . Pääsivu ei ole yhtä arvokas. Että