[:fi]Kun Eddien lopetuksesta oli kulunut kaksi päivää vajaa 7 viikkoa, laitoin mailia menemään, että koska tuhkat voisi saada. Ne olivatkin tulleet ja Eddie pääsi kotiin viikko sitten keskiviikkona (15.8). Kävin heti hakemassa kun sain tiedon.

Tuhkat olivat kuulemma jo tulleet eläinlääkärille 23.7. ja olivat viestiäkin laittaneet, mutta ei ollut saapunut perille. Numerokin oli oikein.

Eddien tuhkat olivat tyylikkäästi valkoisella laatikossa, jossa oli piirros koirasta pilven päällä. Sitten kun aukaisin sen laatikon, niin ensimmäisenä tuli vastaan kortti tekstillä ”Eläinystävänne muistoa kunnioittaen”. Tuli itku. Kauniisti ajateltu.

Paljon oli höttöä pakkauksessa ennen kuin pääsin Eddien ”uuran” äärelle.

Olen aina ottanut pahvisen uurnan, koska ne on ollut tarkoitus haudata. Ella ja Niki ovat haudattuna lapsuudenkotiini.

Alfielle en ollut vielä hennonut tehdä mitään ja nyt on Eddiekin. Aluksi suunnittelin, että sirottelisin Alfien tuhkat pihalle, mutta en sitä pystynyt tekemäänkään. Nyt sitten mietin mitä teen. Hautaanko omalle pihalle vai pidänkö ja pyydän ne hautaamaan kanssani kun sen aika tulee.

Niin tai näin, pojat elämät enää vain muistoissa.[:en]It seemed to take longer than normal to get ”Eddie back”. After almost 7 weeks I contacted the vets and learned that the urn has been ready for pick up since 23/7. Somehow the message they sent, never reached me.

After the pet is dead, it is picked up from the vet and the urn is returned to the same vet.

There was a lovely message when I opened the package where Eddie’s urn was. Such a lovely way to pay attention to someone who is mourning.

Eddie on the left, Alfie on the right:

Now I only need to decide what to do with them. Earlier I have buried them, but not quite sure this time.

The boys will always live in my heart as long as I live.

 [:]