Leikinloppu

[:fi]Oli villi 70-luku ja vanhempani rakensivat taloa Espooseen. Jotakuinkin samoihin aikoihin vastapäiselle tontille rakennettiin myös. Pikkutyttönä bongasin lapsia siellä ja reippaasti lähestyin tyttöä kysymällä: ”Leikitkö mun kanssa?” Ja hänhän leikki.
Lapsuutta

Leikit vaihtuivat jossain vaiheessa hevosiin ja kävimme ahkerasti tallilla. Kesät meni paikallisten lasten kanssa pesäpallossa, syksyt omenavarkaissa. Sitten aloimme leikkiä pojilla, kunnes menimme molemmat naimisiin. Minä erosin ja jatkoin leikkimistä poikien kanssa, sinä teit kaksi lisää.

 

Vielä ”silloin nuorena” sait koiran. Irlanninsetterin, jonka nimeksi tuli Roi. Minä sain myös koiran, flatin nimeltä Mira. Äiti vihdoin suostui siihen, jotta silloinen poikaystäväni korvautuisi muulla. Äidille pisteet siitä näin jälkikäteen.

Tiina ja pikku Mira & Miran äiti Miran pisutauko matkalla uuteen kotiin.

 

 

Joka tapauksessa, tuo poikaystävä oli kuskina kun suuntasimme kanssasi Espoosta Ylöjärvelle hakemaan Miraa, ensimmäista flattiani. Mirasta ja Roista tuli ylimmät ystävät.

 

Aina aamuisin kävimme yhdessä uikoiluttamassa koiria ennen kuin suuntasimme kouluu/töihin. Viikonloppuna teimme pitkiä lenkkejä. Nuo lenkit olivat useimmiten hulvattoman hauskoja ja nauroimme kippurassa.

Lenkkeilyä Miran & Roin kanssa. Mira & Roi villinä Tiinan pipoon.

 

Elämä vei eri suuntiin lapsuuskodista, mutta ystävyytemme säilyi. Yllättävän helpostikin. Se ei oikeastaan vaatinut paljoakaan. Jos oli pitkä tauko, niin jatkoimme mihin jäimme. Se oli aitoa ystävyyttä, joka säilyi pitkistäkin eroista. Tulihan sinulle perhe ja lapset ja minäkin kävin asumassa ulkomailla.

Pysyin uskollisena flateille, sinulla rotu vaihtui.

Tiina, Monte Rosa, 03/2009Muistelen n. 6 vuoden takaista alppireissuamme, joka oli oikeastaan hervottomuudessaan toistoa nuoruuden koiran ulkoilutukselle. Nauroimme mahat kipeäksi. Sehän se juttu oli, kanssasi oli aina hauskaa ja läppä lensi.

 

 

 

 

Eräänä päivänä sain sinulta viestin: olit sairastunut. Pyysit kuitenkin olemaan huolestumatta ja kerroit paranevasi. Näin kävikin, kunnes sairautesi uusiutui. Jaksoit olla postitiivinen koko ajan ja uskoa paranemiseen. Marraskuussa vielä olit tulossa katsomaan pentujakin.

Kuitenkin tammikuussa menetin ystävän, jonka olen tuntenut pienestä asti. Suljit viimeisen kerran silmäsi ja olit poissa.

Vie terveiset sinne toiselle puolelle Roille, Miralle, Nikille, Ellalle ja Valolle. Olet rakas ja ajattelen sinua joka päivä. Olemme nyt leikkimme yhdessä leikkineet vaikka kuvittelin vielä kiikkustuolissa joskus juttelevamme.[:en]Oli villi 70-luku ja vanhempani rakensivat taloa Espooseen. Jotakuinkin samoihin aikoihin vastapäiselle tontille rakennettiin myös. Pikkutyttönä bongasin lapsia siellä ja reippaasti lähestyin tyttöä kysymällä: ”Leikitkö mun kanssa?” Ja hänhän leikki.


Lapsuutta

Leikit vaihtuivat jossain vaiheessa hevosiin ja kävimme ahkerasti tallilla. Kesät meni paikallisten lasten kanssa pesäpallossa, syksyt omenavarkaissa. Sitten aloimme leikkiä pojilla, kunnes menimme molemmat naimisiin. Minä erosin ja jatkoin leikkimistä poikien kanssa, sinä teit kaksi lisää.

.

.

.

.

.

Vielä ”silloin nuorena” sait koiran. Irlanninsetterin, jonka nimeksi tuli Roi. Minä sain myös koiran, flatin nimeltä Mira. Äiti vihdoin suostui siihen, jotta silloinen poikaystäväni korvautuisi muulla. Äidille pisteet siitä näin jälkikäteen.

Tiina ja pikku Mira & Miran äiti Miran pisutauko matkalla uuteen kotiin.Joka tapauksessa, tuo poikaystävä oli kuskina kun suuntasimme kanssasi Espoosta Ylöjärvelle hakemaan Miraa, ensimmäista flattiani. Mirasta ja Roista tuli ylimmät ystävät.

.

.

.

.

Aina aamuisin kävimme yhdessä uikoiluttamassa koiria ennen kuin suuntasimme kouluu/töihin. Viikonloppuna teimme pitkiä lenkkejä. Nuo lenkit olivat useimmiten hulvattoman hauskoja ja nauroimme kippurassa.

Lenkkeilyä Miran & Roin kanssa. Mira & Roi villinä Tiinan pipoon.

.

.

.

.

.

.Elämä vei eri suuntiin lapsuuskodista, mutta ystävyytemme säilyi. Yllättävän helpostikin. Se ei oikeastaan vaatinut paljoakaan. Jos oli pitkä tauko, niin jatkoimme mihin jäimme. Se oli aitoa ystävyyttä, joka säilyi pitkistäkin eroista. Tulihan sinulle perhe ja lapset ja minäkin kävin asumassa ulkomailla.

Pysyin uskollisena flateille, sinulla rotu vaihtui.

Tiina, Monte Rosa, 03/2009Muistelen n. 6 vuoden takaista alppireissuamme, joka oli oikeastaan hervottomuudessaan toistoa nuoruuden koiran ulkoilutukselle. Nauroimme mahat kipeäksi. Sehän se juttu oli, kanssasi oli aina hauskaa ja läppä lensi.

.

.

.

.

.

.

Eräänä päivänä sain sinulta viestin: olit sairastunut. Pyysit kuitenkin olemaan huolestumatta ja kerroit paranevasi. Näin kävikin, kunnes sairautesi uusiutui. Jaksoit olla postitiivinen koko ajan ja uskoa paranemiseen. Marraskuussa vielä olit tulossa katsomaan pentujakin.

Kuitenkin tammikuussa menetin ystävän, jonka olen tuntenut pienestä asti. Suljit viimeisen kerran silmäsi ja olit poissa.

Vie terveiset sinne toiselle puolelle Roille, Miralle, Nikille, Ellalle ja Valolle. Olet rakas ja vaikka et enää ole elämässäni, ajattelen sinua joka päivä. Olemme nyt leikkimme yhdessä leikkineet.[:]

Satunnaisia poimintoja

Terveyskaupassa

Törmäsin sivustoon, jonka seurauksena päädyin terveyskauppaan hakemaan Nikille E-vitamiinia (vehnänalkioöljy) ja C-vitamiinia (ruusumarjajauhe). Samalla kyselin maitohappobakteereista ja minua valistettiin, että perinteiset valmisteet eivät ole tarpeeksi

Lue lisää »

Paras joulueläin

Ella ja Niki osallistuivat humoristisen hevosaiheisen Pökäleplokin kilpailuun ”Paras Joulueläin”. Kilpailunumero on 19. http://pokaleploki.blogspot.com/2006/12/jouluelinkilpailun-yleisnestys-alkaa.html Seuraa linkkiä äänestyspaikalle ja klikkaa linkkiä numerolla 19: Niki ja Ella.

Lue lisää »

2v

Pikku-Eddie onkin jo iso poika. Tänään tulee mittariin 2-vuotta. Eddille ja Alfielle on järjestetty yllätysohjelmaa tälle päivälle. Siitä lisää sitten myöhemmin. Kuvassa pikku-Eddie kaksi kuukautta

Lue lisää »
Scroll to Top