Ellan ja Lunan leikkejä viime syksynä.
Aktiivinen koiraelämä on tällä hetkellä katkolla. Outoa niin pitkän ajan jälkeen. Nikin kanssa menee niin rauhallisesti.
Tänään lähtiessäni töihin törmäsin yhteen koiralliseen naapuriini Anneen. Näin pimeän aikaan sekin on melkeinpä uutinen kun ei ketään näy kuten kesällä. Hänellä on Miisa, kääpiovillakoira. Kerroin hänelle Ellasta ja hän tietysti oli pahoillaan ja ihmetteli, että miten 2-vuotiaalle tuollainen (ruokatorven laajentuma) voi tulla. Vastasin siihen vain, että miten voi myös nuorelle koiralle tulla esim. syöpä. Eihän noista sairauksista ja niiden synnystä voi etukäteen tietään. Siinä sitten kerroin, että varauksessa on nyt kaksi uutta flattia. Anne oli ihmeissään, että enkö voi elää ilman koiria. Jäin sitten miettimään asiaa ajaessani töihin: näinhän se taitaa olla. En voi kuvitella elämää ilman koiraa ja ajatuskin siitä tuntuu pelottavalle. Olen niin tottunut siihen, että en tiedä miten eläisin ilman. Hassua, että Anne koirallisena sitä kysyi, mutta Miisa on vasta niin nuori, että Anne ei ole tainut ”sisäistää” tätä asiaa. Mahtaakohan hänkään enää voida olla ilman koiraa.
Oikeiden uutisten puolelta tuli erikoinen aihe: Lemmikin omistajat sairastavat muita enemmän. Eikös tästä ole aikaisemmin ollut juuri päinvastaista tietoa? Lähdekin mainitaan. Kyseessä tosin on kansainvälinen tutkimus. Jotenkin tuntuu, että ainakin Suomessa olisi tilanne toinen. Siis se, että lemmikkien omistajat nimenomaa ovat terveenpiä kuin lemmikittömät. Tästäkin taitaa olla tutkimustuloksia jopa ulkomailta.
Juupas/eipäs.