Vähän harmittaa kun kuulin jonkun puhuneen SNJ:n näyttelyssä, etten olisi saanut tuoda Nikiä sinne. Se oli liian vanha ja kärsi liikaa.
Miksi tuo piti sanoa selän takana? Eikö sen verran selkärankaa löydy, että tulee juttelemaan minulle siitä suoraan kun kerran paikan päällä olin?
Missä nämä ”huolestuneet” olivat silloin n. 13 vuotta sitten kun vein Nikin ensimmäiseen näyttelyyn? Se nimittäin kärsi jo sielläkin. Ja sen jälkeen kaikissa näyttelyissä. Niki ei pidä näyttelyistä ja siksi sitä en turhan paljon niihin ole raahannutkaan.
On totta, että Niki kärsi tuolla näyttelyssä. On myös totta, että se kärsi näyttelyssä jo 1-vuotiaana. Näyttely kestää muutamia tunteja, joten en usko tämän traumatisoivan koiraa kovinkaan paljon. Mikäli näyttelystä olisi aiheutunut Nikille liian paljon stressiä, olisin lähtenyt sieltä kesken pois.
On aivan uskomattoman hienoa tuuria, että olen saanut pitää ensimmäisen flattini 14-vuotiaaksi ja nyt Nikin jo näinkin vanhaksi kuin mitä se on (13,5 v). Mikäli kohtelisin koiria aiheuttaen niille kärsimystä, niin en usko, että ne eläisivät vanhoiksi. Ei kukaan kärsivä elä yleensä pitkään.
Kuten yksi flattikasvattaja minulle 2005 flattileirillä sanoi: ”Olet tehnyt koirille hyvät olosuhteet, joissa niiden on hyvä olla ja elävät siten pitkään” oli mielestäni kauniisti ja ihan aiheellisestikin sanottu.
Koirani ovat minulle maailman tärkeimmät ja rakkaimmat!
Jos sinulla ei ole rohkeutta sanoa mielipidettäsi suoraan, jotta asiasta voisi keskustella, niin pidä se omana tietonasi. Vai pelkäätkö jo sanoessasi olevasi väärässä etkä tästä syystä sitä uskalla suoraan asianomaiselle sanoa?
Niki on vanha koira eikä se jaksa samalla lailla kuin nuori. Haluan kuitenkin tarjota sille hyvän elämän pikku virikkeillä vanhuudesta huolimatta. Vanhuus ei ole sairaus.
