Hanie ja Mickie olivat toukokuun lopulla Pevisa tutkimuksissa: silmät, lonkat ja kyynäreet tutkittiin.
Mikä on pevisa?
Wikipedia kertoo näin:
PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) on Suomen Kennelliiton hyväksymä ohjelma, jolla pyritään ehkäisemään koirilla esiintyviä erityisen perinnöllisiä vikoja ja sairauksia. Ohjelman tavoitteena on vähentää pääasiassa sellaisten periytyvien vikojen tai sairauksien leviämistä rodun kantaan, jotka alentavat koiran elinkykyä tai -toimintoja tai aiheuttavat koiran elämän laadun alenemisen.
Ehtona rotuyhdistyksen liittymiselle PEVISAan on, että sillä on Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan hyväksymä jalostuksen tavoiteohjelma, josta selviää rodun jalostukselle asetetut suuntaviivat ja painopisteet. Voidakseen ilmoittaa ohjelmaan kuuluvan rodun pentueen Kennelliiton rekisteriin, pentueen vanhempien on täytettävä rotukohtaiset ehdot. Nämä ehdot määritellään kullakin rodulla tyypillisesti tavattavien vikojen ja sairauksien mukaan. Ehtona voi olla esimerkiksi rekisteröintiä edeltävä pakollinen tutkimus näiden nimenomaisten ongelmien toteamiseksi.
Pevisa & kauppakirjan kohta
Kun reilu 5 vuotta sitten oli Minnien ja Eddien pentue, niin laitoin kauppakirjaan ehdon, että pennut pitää terveystarkistaa (lonkat, kyynäreet, silmät).
Tuolloin, ja sitä ennen, ajattelin sen olevan tärkeää. Paljon on muuttunut sen jälkeen.
Koirat ovat muutakin kuin luuta ja silmiä. Toki nämä ovat tärkeitä. Tutkimukset eivät ole halpoja ja nykyisin monilla on pätkätöitä. Kuten itsellekin helmikuussa 2018 kävi, niin tuli kallis eläinlääkärimaksu, yli 3.000€, joka on minun mielestäni tärkeämpi hoitaa kuin terveystutkimusten useimmiten”nice to know” tiedot.
Koira edellä, ei tilastot
Näiden Minnien & Eddien jälkeläisistä pidän tärkeämpänä nykyään sitä, että ovat rakastettuja, hoidettuja kuin että niillä on Pevisa tarkistukset kunnossa. Toki näiden päälle se on pelkkää plussaa. Ymmärrän kuitenkin sen, että pätkätyötä tekeville on tärkeämpää hoitaa se itse koira kun tehdä tilastoja.
Hanie oli 5 vuotta kun hänelle teetettiin tutkimukset. Sitä ennen seurasin sitä mm. lenkillä. Se juoksi ja loikki kuin aropupu, joten oletin, että tuskin sillä luustossa mitään isompaa vikaa on.
Sama kun tapaamme suht usein Hanien yhtä veljeä. Sekin loikkii ja pistää menemään kuten siskonsa. Tätä koiraa ei ole tutkittu ja olen maininnut heille asiasta. Kun Hanie & Mickie menivät tutkimuksiin, kysyin tätä koiraa mukaan. Ajankohta ei sopinut ja jälkeen päin kun kerroin hinnat, niin ymmärrän, että asia ei etene. Koira kuitenkin toimii ja on onnellinen. Eläinlääkärikuluissa ei säästellä ja koiraa on viety jopa varmuuden vuoksi eläinlääkäriin. Sillä on ainakin minulle enemmän merkitystä.
Nuorena menetetty
Yksi entisistä koiristani, Ella, eli vain reilun 2 vuoden ikäiseksi (2004 – 2006).
Ellalla Pevisa tutkimus oli kunnossa. Se ei taannut hänelle pitkää ja hyvää elämää, vaan hän menehtyi jonkin syyn takia. Se syy ei koskaan selvinnyt, vaikka Ella vietti viikon yliopistollisen eläinsairaalan teho-osastolla.
Mielummin olisin suonut hänelle esim. C:n lonkat, jotka tuskin olisivat elämää haitanneet kunhan olisi saanut elää pidemmän elämän.
Pevisan tärkeys
En kiellä Pevisan tärkeyttä. Noutaja on mielestäni muutakin kuin ne luut ja silmät. Hienoa jos Pevisa asiat ovat kunnossa ja näitä tarkistetaan. Se on oikeasti tärkeää, mutta ymmärrän heitäkin, jotka eivät sitä tee.
Minulle kyse on priorisoinnista. On tärkeämpiäkin asioita ja resurssit voi olla vähissä (esim. se pätkätyö).
Jokainen voi hifistellä koiransa kanssa siltä kuin itsestä tuntuu ja koira tykkää. Jos joku muu sitä ei tee, niin sallittakoon se hänelle. Kunhan koiralla kaikki on muutoin ok.
”Elä ja anna toistenkin elää:”