Tässä epämääräinen kuva kun pojat leikkivät Mylliksellä erään melko tutun koiran kanssa (törmäämme tähän koiraan aina silloin tällöin). Kuva on 6.4 kännyllä otettu.
Tänään menimme Mylliksellä pitemmän reitin ja pojat löysivät ilmeisesti ketun kallon reissulla. Onneksi eivät liian kiinnostuneita siitä ollet. Hieman kantoivat ja antoivat sen sitten olla. Lätäköissä taas polskittiin, mutta järveen ei vielä menty.
Töissä meni sen verran pitkään (aamukin venähti pitkäksi kotona), että ajattelin jättää torstain Tokon väliin. Viime kerralla oli puhetta, että vetäjä ei ehkä pääse paikalle,
Niki ja Veera ovat taas tottuneet toisiinsa ja ystävyys kukoistaa. Veerahan oli 4 kk vanhemmillani Ellan poisnukkumisen jälkeen.
Joka päivä käyty uimassa joko kumipatjan kanssa tai ilman. Joku rannalla jo ihmettelikin, että kuinka koirani jaksavat uida putkeen noin paljon. No, flatti rakastaa uimista.
