Oltiin taas tiistainakin Mylliksellä lenkillä. Säästyypähän pahimmilta kurilta. Lumi oli todella paljon taas sulanut ja nyt lenkkeily oli helpompaa. Niki tuli edelleenkin ihan tohkeissaan mukana ja otti juoksupyrähdyksiä. Terhakka 13-vuotias 🙂
Joku hevonen on myös liikkunut siellä: kavion jäljet näkyivät lumessa, mutta eipä se se paras ole. Parasta koirien mielestä on se syömispuoli, mitä hevonen on jättänyt. Minä sitten siitä komentelen koiria matkan varrella, että ”ei”. Onhan se tietty positiivista, että joku maistuu Ellallekin. Niki nyt ei ole p:stä koskaan niiin välittänyt. Tosin näin vanhemmiten ruokailu on kyllä muuttunut elämän kohokohdaksi. Pitäisi varmaan Marylle Englantiin kertoa, että vie Bonnien heppatallille vähän ”ruokailemaan”. Ehkä maistuu yhtä hyvin kuin Ellalle.
Yöks!
Lenkin jälkeen tein taas muutaman dummy treenin. Ella oli ihan eläväinen. Meno päällä, mutta nätisti tuli aina dummy suussa luokseni. Nikikin oli innoissaan.
Illalla annoin ydinluuta molemmille ja sain sitten rauhassa keskittyä omiin juttuihin koirien keskittyessä luiden kaluamiseen.
