Ellan ensimmäinen pyöräreissu taisi olla sille ihan piece of cake. Normaalistihan olemme Mylliksellä tunnin lenkillä ja tuona aikana Ella juoksee pitkin metsää koko ajan. Kyllä se yhden vaivaisen pyörälenkin voittaa mennen tullen. Tietty tuolla pyörälenkillä oli suurimmaksi osaksi alfalttia kun taas metsässä pehmeä pohja.

Kävin tässä yhtenä päivänä taas peltolenkin. Ei mikään miellyttävä kokemus. Ensinnäkin Niki löysi suuren hiiren alkumatkasta ja kantoi sitä mukanaan pitkän aikaa. Jos tuli muita koiria vastaan, niin rutina vaan kävi suusta kun hän otti ”tiiviimmällä” otteella hiirestä kiinni (välillä vain häntä näkyi suusta). Loppumatkasta hiirulainen ”hävisi” kun Niki joutui mudassa tarpomaan, niin ei tainut voimat riittää samaan aikaan pitää myös hiirtä suussa.

Kun tulimme kotiin, niin vein koirat suihkuun ja niistä lähti mutaa aika lailla. Kuitenkaan en saanut kaikkia mutia loppujen lopuksi pois (huomasin sitten vasta illemmalla kämpän siisteyden häviämisen myötä). Olisi varmaan pitänyt pestä shampoolla. Lisäksi se mudan haju jäi leijumaan.

No, taidan tästä lähtien taas suosia automatkan päässä olevia metsiä. Koirat pysyvät puhtaampina ja se on kaikille (varsinkin ulkoiluttajalle) huomattavasti rentouttavampi kokemus. Maksoi se bensa mitä maksoi, niin metsään on päästävä.

Nyt pitäisi harjoitella Ellaa riistan kanssa. Pitäisi varmaan taippareihin treenata ihan tosissaan.

Kävin eilen ostamassa koirien turkin trimmaamiseen veitsen. Olenkin sellaista etsinyt jo pitkään ja googlettanut kampaamoja kun en tiennyt että lemmikkikaupassa sellaisia on. Mustin ja Mirrin mainoskuvasto tuli Koiramme lehden välissä ja siinä oli niitä veitsiä. Aika kivasti saa korvat ja rinnuksen veitsellä siistittyä. Olisi pitänyt googlettaa trimmausveitsi -nimellä… Jälkiviisaus rules. Toisaalta ohennussaksenikikin ovat kampaamoammattilaisten sakset elikkä todella hyvät. Jos vertaa tuota lemmikkieläinkaupasta ostettua veistä ja kampaamoliikkeen ammattilaissaksia, niin….. Vaikka ne trimmaussakset ihan hyvät ovatkin. Voisi varmaan joskus kysellä sukulaisilta ammattilaisveistä kun kampaamon omistavat.