[:fi]Yhdeksän ihanan ja täynnä elämää olevan vuoden jälkeen tuli käänne.
Sen jälkeen elämä alkoi lähteä pois monen kohdalta.
Heinäkuussa 2017 Hilla vuohi lähti. Lokakuussa Elmo-kissan munuaiset pettivät ja hän sai lähteä. Samana syksynä Lotta-kissa ei tullut metsästysreissultaan enää kotiin.
Helmikuu 2018 oli erityisen vaikea: Alfie lähti.
Maaliskuussa Minnie oli todella kipuinen, mutta selvisi vasemman sisäkorvan poistolla. Kustannukset yli 3.000€ ei edes haittaa, vaan olen ikuisesti kiitollinen, että hän parani.
Kesäkuun 2018 lopulla tuli Eddien aika lähteä pois.
Kaikki nämä tavallaan ymmärsi iän puolesta. Tulee vain aika lähteä. Luopuminen ei ole helppoa, mutta sen ymmärtää.
Tammikuussa 2019 pikku Aino vuohi jouduttiin lopettamaan neurologisten oireiden vuoksi. Hän oli ollut marraskuussa -18 eläinlääkärin hoidossa niiden vuoksi, mutta uusiutui vain 5 viikon kuluttua. Aino oli n. 1.5 vuotias kun lähtö tuli.
Ehdin jo kuvitella, että nyt olisi vähän taukoa. Olin väärässä.
Maanantai aamuna huomasin Kiian oikean silmän olevan tulehtunut. Huuhtelin sitä vähän, sillä joskus se on auttanut. Nyt ei auttanut, joten soitin eläinlääkärille ja saimme iltapäivälle ajan.
Silmää tutkittiin, mutta tietyt asiat kiinnittivät eläinlääkärin huomion. Aluksi hän ihmetteli kun oikean silmän pupilli ei reagoinut valoon/pimeyteen mitenkään. Siksi hän tutki, että kissa olisi muutoin ok, silmätulehdusta lukuunottamatta. Ei ollut. Kiialla oli kissa virus. Sain kuulla, että voisin mennä antibioottien kanssa kotiin, mutta ennuste ei olisi hyvä.
Juttelin siinä mahdollisuuksista, odotettavissa olevan elämän pituudesta sekä laadusta. Lisäksi kotona on vielä Leevi-kissa, miten hän? Terveet, hyväkuntoiset kissat eivät välttämättä saa tartuntaa (helposti). Mutta halusinko ottaa senkin riskin vielä jatkossa? Toivotaan, että Leevi pysyy terveenä eikä tämä ole häneen tarttunut.
Kiia ei olisi enää päässyt viettämään normaalia kissanelämää. Jatkoaika olisi ollut kuukausia. Miksi siis pitkittää kun väistämätön olisi ollut edessä lähiaikoina kuitenkin? Eikä elämänlaatukaan olisi ollut normaalia.
Kiia sai lähteä pois.
Yhdeksän ihanan vuoden jälkeen alkoi jakso, jonka aikana tämä on seitsemäs menetys. Tietenkin kun eläimiä on useampi, niin niitä lähtee. Suru tulee. Onneksi niistä on niiden elinaikana paljon iloa.
Kiia 10.8.2017 – 25.3.2019, hyvää taivasmatkaa.
[:en]It was a wonderful 9 year period that there were no goodbyes.
But then things changed. It started with the goat Hilla in July 2017 followed by Elmo the cat in October and somewhere during that time also Lotta the cat who never returned home from her hunting trip.
February 2018 was very hard when Alfie left.
March was also difficult with Minnie and her extremely sore ear. She survived and for that, I am forever grateful and don’t care about the over €3.000 bill.
Then at the end of June, it was time to say goodbye to Eddie.
All these were old enough to go but it was sad as hell.
In January my sweet pet goat Aino had to leave due to neurological issues and she was less than 2 years. That was hard. It was the 6th loss in one and half year.
I thought that there would be a break now but I was wrong.
Kiia, the young cat. had a feline virus and she left us on Monday the 25th of March. She was 1,5 years old.
On Monday morning I noticed that she had an infection on her right eye so I called a vet and got an appointment for the afternoon.
She examined the year but something wasn’t normal with her pupil so she checked for more. Kiia had too much fluid in her stomach (ultrasound), her temperature was higher than normal (could be stress too) and there were all the symptoms of a feline virus. There is no cure. Also, she had lost 0.5kg since her last visit to the doctor and she was small (3,2 kg => 2.7 kg).
It was better to let her go as there would not have been many months left anyway. She couldn’t have had the normal cat life anymore. It would be meds, no stress, no going out etc. And, also there is the lovely cat Leevi who is still healthy. Hopefully not infected.
So we said goodbyes and then she was gone. She still lives in my memories.
Kiia, 10/08/2017 – 25/03/2019
Rest in piece.
[:]
