Ellan oksentelu alkoi n. lokakuun puolivälissä ja vain sen lääkäriin ennen SJN:n näyttelyä. Ellasta ei tuolloin huomattu mitään poikkeavaa vaikka siitä otettiin röntgenkuvat. Tosin ne otettiin ohut- ja paksusuolesta ja katsottiin mahdolliset tukokset.
Marraskuussa vein sen uudelleen, mutta silloinkaan mitään erityistä ei epäilty.
19.11 sunnuntaina vein sen aamulla pieneläinklinikalle kun se oli lauantai iltapäivästä oksentanut kivuliaasti. Ella sai oksennuksen estolääkitystä sekä vielä varmuuden vuoksi nesteytyksen ja lähetettiin kotiin. Iltapäivällä Ellan oksentelu taas alkoi uudelleen. Illalla vein sen takaisin pieneläinklinikalle, jossa siitä otettiin röntgenkuvat (ei näkynyt mitään) ja Ella jäi hoitoon.
Maanantaina 20.11 el.lääk. soitteli ja sanoi, että Ella on mysteeri. He eivät löydä siitä vikaa. Hänestä oli otettu uudet röntgenkuvat sekä ultrattu.
Tiistaina 21.11 Ella tähystettiin ja otettiin koepaloja. Mitään ei löydetty.
Keskiviikkona 22.11 Ella jatkoi oksentelua.
Torstaina 23.11 el.lääk. soitti ja sanoi, että Ella ei parane ja kannattaa miettiä mitä sille tehdään (ehdotti nukuttamista). Ystäväni Sari tuli torstaina mukaan kun kävin taas katsomassa Ellaa, kuten jokaisena muunakin päivänä olin käynyt. Sari oli ollut yhteydessä muihinkin ihmisiin ja he kaikki olivat sitä mieltä, että eihän nuorta koiraa nukuteta syyttä.
Sari soitti Aistiin ja järkkäsi ajan perjantaille.
Perjantai aamuna hain Ellan ja menimme Aistiin, jossa eläinlääkäri tutki kaikki Ellan paperit pieneläinklikikalta sekä mukanani olevat Ellan röntgenkuvat (Cd:llä). Aistissa huomasivat jo Ellan röntgenkuvista mikä mättää. Samoista kuvista, jotka oli otettu jo mananantaina ja pieneläinklinikalla sitä ei oltu huomattu. Ellalla oli ruokatorven laajentuma.
Myöhemmin kun olen lukenut aiheesta, niin Ellan oireethan ovat klassiset. En vain tiennyt, että se voi tulla myös aikuiselle koiralle. Olin luullut aikaisemmin, että sitä voi vain olla pennulla. Mutta se voi myös tulla itsesyntyisenä vanhemmallekin koiralle, kuten Ellalle kävi.
Tulevaisuuden ennuste olisi ollut todella huono: seisaaltaan syöttöä ja juottoa, koira aina laiha ja huonommalla vastustuskyvyllä. Keuhkokuume säännöllinen vieras eikä koira koskaan olisi ollut pitkäikäinen. Ellalla oli tuolloin perjantaina myös keuhkokuume, joka myös oli pieneläinklinikalta jäänyt huomaamatta, vaikka Ella oli sentään teho-osastolla hoidossa. Ella sai nukkua iki-uneen Aistissa. Sain sanoa sille hyvin pitkät jäähyväiset ja Ella nukkui hyvin rauhallisesti pois.
Yritin soittaa pieneläinklinikan dekaanille viime viikolla muutaman kerran, mutta en saanut häntä kiinni. Laitoin sähköpostin ja sain vastauksen eilen, sunnuntaina. Hän oli hyvin pahoillaan, että näin oli käynyt ja lupasi ettei tulevaisuudessa näin tule käymään. Siellä oli jäänyt maanantaisista röntgenkuvista näkemättä Ellan tilanne ja Aistissa sen huomasivat heti. Tosin vielä ottivat Aistissa varmuuden vuoksi omat kuvatkin. Hyvä, että varmistetaan kunnolla.
Yksi asia jäi tosin dekaanilta huomioimatta: maksu. En katso olevani maksuvelvollinen enää maanantain jälkeen. He tekivät hoitovirheen. Tiedän saaneeni laskun perjantaille saakka, mutta en ole vielä avannut sitä. Eilen vasta tulin kotiin ja se oli jo tarpeeksi raskasta. En halunnut enää kohdata lisää raskaita asioita. Tänäänkin kun ajoin töihin niin itkin vuolaasti koko matkan. Töissäkin olen itkenyt sitä, että Ella on poissa. Se on niin väärin!
Vielä kuitenkin pitäisi jaksaa selvittää tuo Ellan hoitoasia. Kaikille haluan vinkiksi sanoa, että jos haluatte asiallista ja luotettavaa hoitoa lemmikillenne, niin menkää ihmeessä Aistiin. En voi kuin suositella. Periaatteessa Aisti on neurologiaan erikoistunut, mutta siitäkin huolimatta heillä tietenkin on pohjalla myös normaali eläinlääkärintutkinto. Missään en ole saanut niin pätevää, asiallista, ystävällistä ja empaattista palvelua koiralleni kuin Aistissa. Moni muukin on vakuuttunut ko. paikasta. Suosittelen!