Kävimme tyttöjen kanssa Mylliksellä lenkillä. Sen jälkeen heitin Ellalle jäätynyttä fasaania (jäätynyttä siksi, että tottuu siihen ensin vähän ja huomenna saa noudella sulaneena. Tämä menetelmä on sille toiminut ennenkin uuteen riistalajiin totuttamisessa. Esim. lokki, varis etc).
Aluksi fasaani ei kiinnostanut muutoin kuin sen luokse ryntääminen kun se oli heitetty. Sitten sitä häntä heiluen nuuskittiin, mutta ei otettu suuhun (tämä on Ellalle tyypillistä uuden riistan kanssa, sama kaava aina uuden lajikkeen kanssa).
Eipä hätiä. Niki on takuuvarma tässä lajissa: ei muuta kuin sen lähetys riistan luo ja sen epäröimätön ottaminen suuhun. Ja sitten tietty ”ihan elviksenä” riista suussa. Johan meni Ellalle perille, mikä on homman nimi. Niin alkoi fasaani mennä suuhun. Jopa siinä määrin, että autolle kävellessä (Ella sai pitää fasaania matkan suussaan) oltiin sitä mieltä, että jatketaan vaan tämän fasaanin ulkoiluttamista.
Ella olisi halunnut vielä pitää fasaania suussa 🙂
Kiitokseksi tästä sai Ella noutaa muutamia kertoja dummyjä vauhdillla. Siten että kun palautti yhden, niin juuri ennen luovutusta heitin toisen toiseen suuntaa. Ella antoi dummyn minulle ja sai saman tien lähteä noutamaan uutta. Saman teimme muutaman kerran ja sitten dummy suussa taas auton luo ja sitten lähdimmekin kotiin.
Sain otettu kännykameralla muutamia kuvia matkalla auton luo. Laatu sucks, mutta aina ei voi voittaa. Tärkeintä oli, että Ella tykkäsi fasaanista.
