Kävimme Nikin kanssa tänään Mylliksellä.
Viimeksi Ella oli mukana. Vain viikkoa ennen kuin hänet piti nukuttaa. Enpä olisi silloin arvannut Ellan juostessa elämänsä riemusta, että sen aika tulisi jo viikon kuluttua. Silloin kaikki vaikutti niin hyvälle. Miten nopeasti tilanne voikaan muuttua.
En siis ole käynyt Mylliksellä tuo perjantain jälkeen, eli 15 päivään. Menimme Nikin kanssa ”perinteisen” lenkin ja Niki kävi vedessäkin. Mietin siinä kävellessä, että haistaakohan Niki Ellaa lenkillä. Kävimmehän siellä useita kertoja viikossa yli kahden vuoden ajan ja Ella on ympäri metsää jättänyt merkkejä. Koiran hajuaistilla voisi luulla sen jopa haistavankin.
Niki meni lenkillä reippaasti ikäisekseen tai ylipäätään muutenkin. Jotain hyvää sentään tämän kaiken p***n keskellä. Olen miettinyt kotiinpaluuta sunnuntaiksi. Johan täällä vanhempien nurkissa on tullut notkuttua yli viikkoa. Ehkäpä saan voimia tulevasta pennusta, jonka siis oletan saavani n. helmikuun 2007 lopulla. Sitten Marylta otan Bonnien seuraavasta juoksusta myös pennun ja se varmaan on n. 10kk:n kulutta, eli syyskuuta 2007. Aika lähekkäin kyllä, mutta anti mennä. Mietin myös, että josko ottaisi uroksia. Pennutus ei oikeastaan hirmusti kiinnosta ja jos taas tuo ulkomailta pennun (kuten Nikin ja Ellan), niin olisihan se sääli jättää ”uusi veri” käyttämättä.
