Noutajat forumilla käydään keskustelua aiheesta, joka on ollut mielessä näin pimeiden tultua: pelottaako pimeät lenkkipolut.
Täytyy myöntää, että nyt kun on kellojakin siirretty ja viikolla voi lenkkeillä vain pimeällä, niin kyllä pelottaa. En tiedä onko vanhat pelot nousseet jostain syystä pintaan.
Lokakuussa 1997 kimppuuni nimittäin hyökkäsi lenkkipolulla mies. Tämä tosin ei tapahtunut pimeällä vaan ihan keskellä päivää. Hän tarttui kurkustani kiinni, painoi puuta vasten ja ilmoitti hirttävänsä minut tuohon puuhun.
Minulla oli molemmat flattini tuolloin mukana: Mira (RIP) 9 v ja Niki 4 v (iät tapahtumahetkellä). Olin aina ollut siinä käsityksesssä, että kun koirat ovat mukana, niin olen turvassa. Tapahtuma opetti sen, ettei kukaan täysijärkinen käy päälle oli se koira mukana tai ei. Ei-niin-täysijärkiselle sillä ei ole merkitystä kun ei välttämättä muutenkaan leikkaa. Toinen minkä opin, oli se tosiasia, että noutajasta ei ole puolustajaksi. Jotenkin aina olin ajatellut, että Niki, joka tuolloin oli flatiksi ärhäkkä tyttö, kyllä puolustaisi. Eipä puolustanut.
Pääsin kuitenkin tuosta tilanteesta säikähdyksellä. Ilmoitin poliisille ja ko. lenkkipolulle lähti välittömästä pari partiota. Poliisi tuli vielä hakemaan minut paikalle autolla ja matkalla tapahtumapaikalle tuli ilmoitus autoon, että tuo päällekävijä oli löydetty. Ajoimme hitaasti ohi ja minun piti tunnistaa mies. Siinähän se oli. Sitten poliisiasemalle tekemään ilmoitusta asiasta. Siellä yksi poliisi ihmetteli, että eikö koirani tehneet mitään puolustaakseen minua. Niki tosin tuon tapahtuman jälkeen alkoi haukkumaan kaikkia ihmisiä, jotka olivat piilossa (marjastajat, sienestäjät ym. jotka olivat pusikoissa kyykyssä eli ”piilosssa”). Ehkä se olikin omalla tavallaan ymmärtänyt, että kaikki ei ollut kunnossa ja alkoi varoittamaan mahdollisista vaaroista etukäteen. Toinen oli sen epäystävällinen suhtautuminen joihinkin miehiin (esim. etäisiin kavereihin). Jossain vaiheessa aloin epäillä näiden tyyppien syövän mielialalääkkeitä ja Nikin suhtautumisen johtuvan siitä. Päällekarkaaja nimittäin oli avohoitopotilas ja lääkityksellä = haisi jollekin ja Niki tunnisti tämän hajun. Tämä siis ihan mutulla.
Tuon tapahtuman jälkeen kävin hovawartin sivuilla ja olen siitä asti ollut kiinnostunut hoffeista. Läheltä piti ettei sellainen tullut, mutta sitten sain vahvistuksen Englannista, että saan Ellan. Tänään olen taas käynyt hoffien sivuilla. Sellaisen kanssa voisi lenkkeillä turvallisemmin, koska se puolustaisi jos jotain tapahtuisi. Ehkä vielä joskus omistan hoffinkin, flatateista en koskaan luovu. Onneksi tilastollisesti olen suojassa, toista vastaavaa tuskin enää tapahtuu.
