Eilinen koulu meni Eddieltä parammin kuin olin odottanut. Se oli kilttinä poikana.
Suurimmaksi osaksi olimme paikoillaan kun opettaja puhui ja sitten otimme kontaktiharjoituksia.
Mielenkiintoista noissa kontaktiharjoitukissa oli, että se tehdään katsekontaktilla. Juuri kun olin noutajat forumilla sanonut, etten näe syytä opettaa sitä koiralleni. No, tavallaan en opettanut. En vaatinut nytkään siltä silmästä-silmään katsekontaktia, vaan riitti, että Eddie seurasi kun nostin käteni rintakehälle (liike) ja sitten koiran katseen pysähdys siihen.
Kun olin vuonna 2002 Kiva teamin kurssilla, niin siellä ruotslainen kouluttaja kertoi, että koirat eivät ota kontaktia katsomalla.
Koiralle liike on tärkeämpää kuin muoto. Koira astuu sivuun nähdäkseen liikkeen. Jos se on suoraan edessä, koira ei voi havaita liikettä.
Koira ei kommunikoi katsomalla, kuten monet ihmiset luulevat.
Koira käyttää pääasiallisesti enemmän kauko- kuin lähinäköä.
Silmiin katsominen ei kerro kontaktista, vaan lähinnä takapää: istutaan ihan jalan viereen.
Koira ottaa kontaktia takapäällään.Näkö:
1) liike(keskus)
2) väri
3) kontrasti
4) etäisyys ja muoto
Tämä kurssi perustui Anders Hallgrenin oppeihin.
Tottakai katson koiraani ajoittain silmiin, onhan se minulle ihmisenä luontaista. Mutta jätän sen ”vilkaisuksi”. En jää tapittamaan. Katsoin tuolla kentällä kun jotkut muut treenasivat koirillansa. Siinä ihminen käveli koira vieressään ja koko matkan molemmat katsoivat toisiansa silmiin. Koira heilutti kyllä häntäänsä ja oli innoissaan, mutta en voinut sille mitään, että tuo tuontui minusta jotenkin luonnottomalta.
Ajatelaan nyt noutajaa esim. käytännön metsällä. Paljonko siinä jää aikaa ottaa katsekontaktia?
Ehkä TOKOssa tuo sitten on yksi temppu muiden joukossa?
Yleensähän koirat tapittavat toisiaan silmiin ennen kuin ne alkavat tappelemaan. Vai olenko väärässä?
Eye contact likely cause for dog attacks>>
Threatening behaviour to a dog can include; Direct eye contact
Kun seuraan Alfia ja Eddietä, niin eivät ne tuijota toisiaan silmiin. Kun ne tulevat ja ottavat kontaktia minuun, niin eivät ne jää tuijottamaan silmiin. Esim. Alfi tuli viereeni odottaen rapsutuksia. Rapsuttelin sitä ja katsoin sen päätä. Alfi piti katsettaan viistosti vasemmalle. Kun lopetin rapsutuksen, Alfi nosti katsettaan minun suuntaan ja laittoi taas ketseensa viistosti vasempaan kun jatkoin rapsutusta.
Sinänsä katsekontaktin opettamisesta voi olla se hyöty, että koira tottuu siihen eikä ainakaan koe sitä uhkaavana.
Meille kerrottiin tuolla Kiva teamin kurssilla, että on ihan hyvä opettaa koiraa kestämään pään silittämistä ylhäältä päin. Tassut ja pää ovat koirilla herkimmät paikat ja monesti koiriin tottumattomat tulevat käsi ylhäältä päin silittämään koiran päätä, eli juuri tälle herkälle alueelle. Tästä voi syntyä ihmisen ja koiran välille väärinkäsitys, joten on helpompi opetta koira sietämään sitä kuin kaikki ihmiset välttämään sitä.
En nyt varsinaisesti ole katsekontaktia vastaan, mutta en vain ymmärrä sitä tapitusta mihin katsekontakti on mennyt. Mitä pidempään koira sinua katsoo silmiin, sen parempi. Minulle ainakin riittää se vilkaisu, sitten katse saa siirtyä esim. käteen (liike).
Saatan tietty olla tässä ihan väärässä. Eikä olisi ensimmäinen kerta.
Eilisestä koulutuksesta sen verran vielä, että oli kiva kun Eddie oli rauhallinen (tosin oli kuumakin). Nyt kun Alfi ei ollut lähimainkaan, niin Eddie oli tottelevaisempi (tyhmyys tiivistyy joukossa). Se tuli nätisti hihnassakin sekä otti käännöksiä hihna löysällä. Näitä tein itsekseen kontaktiharjoituksen aikana.
Illalla sitten taas pojat riehuivat. Se alkaa aina lähempänä puoltayötä.
