Naapurini veti Mylliksellä Ellalle kanin jäljen (isolla kanilla). Ella pisti ihan ranttaliksi: lähti jälkeä vain muutaman metrin ja sitten jatkoi ihan minne sattui. Kutsuin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Yhtä lailla meni poskelleen.
Kutsuin sen taas takaisin ja annoin läähätyksen tasaantua ja katsoin, että rauhoittuisi vähän. Odottelimme siinä istualteen jonkin aikaa ja kun Ella vaikutti rauhoittuneen, niin laitoin sen jäljelle uudestaan. Nyt se seurasi jälkeä nenällään reippaasti juosten. Löysi kanin, mutta ei ottanut sitä suuhunsa. Tuossa vaiheessa vasta huomasin, että naapuri oli laittanut isomman kanin jäljen päähän. Ella ei ole vielä kertaakaan kantanut isompaa kania 🙁
Naapuri heitti kanin metsikköön ja Ella meni sen perässä. Haisteli hetken ja otti kanin suuhunsa ja kantoi!
Jäin vielä tekemään toisen jäljen kun naapuri lähti. Jätin kanin paikkaan, josta näkisin miten Ella suhtautuu siihen. Ella jäljesti suht ok, mutta ei taaskaan ottanut kania suuhun. Pistin sitten Nikin jäljelle ja Ella näki taas ja kuuli kuinka Niki sai kehut tästä. Sitten taas pupu kiinnosti.
Annoin Ellan vielä noutaa vaakun ja se tuli suoraan käteen hienosti.
Pitänee ottaa perjantaina uusi treeni kun riistat on sulaneet.
Treenin jälkeen kävin vielä vähän kävelemässä ja uittamassa koirat (olisi kyllä ollut viisaampaa tehdä toisinpäin). Niki ei ollut köyhä eikä kipeä kun oli päässyt pupua noutamaan 🙂 Oli aivan tohkeissaan vielä lenkilläkin ja otti vanhuksen riehu-spurtteja. Tänään Niki ei ole saanut kipulääkettä eikä näyttänyt olevan tarvetta. Katselin kuitenkin sen luikkua takapäätä ja mietin, että miten se tuolla etenee noin vaivattomasti.