Niki kävi sunnuntaina luovuttamassa verta flattien geenitutkimukseen. Kaksi purkkia verta otettiin: RNA ja DNA.
Hieman haasteita tuotti löytää suoni vanhalta koiralta aluksi, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. Oikein tummanpunaista verta valui putkiin. Ei kuulemma kärsi koira ainakaan anemiasta 😉
Kotimatkaksi laitoin Nikin sitten farkun taka-osaan (se on nyt Ellan lähdön jälkeen saanut olla auton takapenkillä). Se oli virhe, sillä Niki on autopahoinvoiva ja haluaa seistä. Sen 14-vuotta vanhoilla jaloilla, kun yksi välilevy on jumissa lonkkien kohdalta, ei ollut hyvä seistä staattisesti. Jalat hetkeksi hieman lukittuivat kun se pääsi autosta. Onneksi vetryivät siinä kotiin kävellessä, mutta alku näytti hankalalle.
Saman huomasin kun se söit pitkään yhdessä asennossa: sen jalat jäivät jotenkin jumiin. Pääsi se siitä itsekin, tosin hankalasti.
Eli liikunta tekee hyvää, ei mikään staattinen asento.
Kotoona sitten suoraan veljeni luo, missä Aleksi Eemil sai nimensä.
