Wilma järjesti juhannusyllätyksen: poikakilin.
Laskettu aika olisi ollut viikon kuluttua viikonloppuna. Odottelin synnytystä ensi viikolla, joten vielä olin ”turvallisin” mielin. Sitten kuului ovelta koputus ja naapurista tyttö tuli kertomaan, että Wilma on saanut jo kilin kun sellainen on tarhassa.
Ei muuta kuin kiireen vilkaan katsomaan ja siellähän jo kili huojui ja vaappui jaloillaan. Odottelin josko vielä olisi lisää tullut mutta tuohon yhteen se jäi.
Tutkin pikaisesti vehkeitä ja pojalle näytti. Kun tilanne oli vähän rauhoittunut tutkin vielä uudelleen en edelleen olin pojan kannalla. Vähän huonosti tullut tutkailtua vuohien vehkeitä.
No, tänään näin kun kili pissi ja kyllä se ns. vatsan alta tuli, että ei ihan pieleen arvaus mennyt 😉
Äiti ja poika voivat hyvin. Lumikki tuojotti kiliä silmät suurina kun sen hyvän matkan päästä näki.
Alfie on ollut vähän liiankin innokas tulokkaasta: se vain vinkuu ja haukkuu ulos aitaukseen. Melkein on meinannut hermo mennä kunnes keksin, että pitäisköhän äijä viedä verijäljelle kun nuo tuoksut noin kiinnostaa. Mikään nome-koira siitä tuskin tulee; sen verran on varovaista sen noutaminen.
Saivat kaikki koirat eilen ternimaitoa: piti tietty tutkia että Wilman maidontuotanto on kunnossa. Suurin osa tosin taisi mennä sille itselleen. Toisesta nisästä tuli ruskeaa maitoa ja isommasta sitten puhtaanvalkoista. Lypsin ohjeiden mukaan ruskean nisän tyhjäksi. Kili on siitä tänään juonut kun ilmeisesti on sopivasti ylempänä eikä tarvi kyyristyä maitobaarille. Tänään siitä tuli valkoista, mutta ihan todella vähän. Pitää varmaan alkaa lypsää sitä ettei surkastu lopullisesti.
Naapuri soitteli ja kertoi että keskiviikkona Wilma & Wilho olivat käyneet tuhoamassa kukkapenkit ja tänään sitten korjailin aitaa. Laitoin äidin ja lapsen siihen tarhaan, jonka vuohet olivat talvella rikkoneet. Sain puutavaralla korjattua ne kohdat, mistä piti farmariaita leikata pois. Kili tuskin karkailee vähään aikaa ja pitää äidinkin tarhassa. Wilho & Lumikki saavat olla koiratarhassa. Tosin säätöjenkin jälkeen Wilho karkaili 180cm korkeasta aidasta huolimatta, mutta jokaisen ylityskerran jälkeen tein lisäsäätöjä ja nyt toistaiseksi äijä pysyy sisällä. Ensi viikolla voisi sitten sitä sähköaitaa hakea. On pitänyt jo jonkin aikaa, mutta kun ei meinaa ymmärtää miten sen saa toimimaan….
