Potkukelkkailua

Käytiin taas koirien kanssa potkukelkkaretkellä (tai siis Maasturin kanssa).

Aivan mahtavaa päästä ilman hevosvoimia kulkemaan metsässä! Puoli vuotta melkein ehti mennä ennen kuin pääsi omin voimin (potkukelkan avustamana) metsään. Tuli mieleen, että potkupyörä voisi myös olla hyvä vaikka fillaritkin tietty toimivat (kun lumetonta).

Yhdessä kohtaa lenkkiä oli vielä virtaava vettäkin. Siinä nopeasti mietin, että ompas kiva kun potkiksella pääsen tukevasti sen ylikin. Pääsinpä hyvinkin, mutta mitä tapahtuu potkukelkan suksipohjille kun ovat olleet pakkasessa (-10C) kosketuksessa veteen…? Eipä tullu siinä alkuriemulta mieleen, mutta julma totuus selvisi nopeasti kyllä. Kelkka ei kulkenut. Pariin otteeseen pohjia raaputtelin puiden oksilla irti jäästä, mutta osaksi jäi. Loppumatka sitten suurimmaksi osaksi kävellen, mutta hyvää sekin teki. Alamäet sitten olivatkin ihan sopivaa jähmeää vauhtia eikä tarvinut edes jarruttaa eikä pelätä.

Koirat virtaavan veden äärelläJäätä pohjassa

Lenkille lähtiessä huomasin jo pihalla veriset pissat. Oli sen varran ”korkealla” että ei voinut olla Minnie (juoksuthan sillä on tulleet kerran vuodessa maaliskuussa). Toiset veripissit olivat auton lähettyvillä ja mietin kumpi pojista se voisi olla. Jostain syystä (en tiedä miksi) oli sellainen tunne, että Alfie. Lenkillä sitten Eddie pissi ensin ja meikä meni katsomaan hienoa keltaista vanaa. Sitten Alfie pissi ja punaista tuli. Sama meno jatkui lenkillä, mutta takaisin tullessa veri alkoi onneksi pisusta vähetä.

Vihdin kunnan eläinlääkäripalvelut taas toimivat loistavasti. Pari soittoa ja sain päivystävän eläinlääkärin kiinni. Vanha tuttu, joka paikkasi viime heinäkuussa Minnietä ja muistikin minut (polven vuoksi, en päässyt portaita alas). Kirjoitti Alfielle antibiootit (Rilexine) apteekkin, joka soittaessa oli vielä tunnin auki. Alfiella myös silmät olivat punaiset ja olin niitä pari päivää suolaliuksella huuhdellut ja saimme sitten silmätulehdukseenkin samalla salvan (Oftan Chlora). Hyvä niin kun olin miettinyt, että viim. torstaina (1. arkipäivä joulun jälkeen) pitäisi niistä soitella jos ei asetu.

Ehdin apteekkin vajaa puoli tuntia ennen sulkemista ja Alfiekin sai ensimmäisen satsin lääkitystä. Yökyöpeleitä kun ollaan, niin seuraava sitten ennen nukkumaanmenoa.

Ihanaa kun kaikki jotenkin järjestyy: pääsee metsään kulkemaan kiitos ”Maasturin” ja Alfie sai niin helposti lääkkeet. Lisää tätä.

Share on whatsapp
Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on pinterest
Share on email

Random jutut

Noutokapula

Torstaina, perjantaina ja nyt lauantaina treenasin Alfieta damilla. Aina se otti damin kylppärissä ja haki kun heitin sitä metrin. Teimme tänä pari kertaa kerralla ja n. kolme kertaa päivässä. Olin

Lue lisää »

Sadas postaus

Tämä näyttäisi olevan 100. postaus. Nikin silmä on nyt hyvä. Toissapäivänä vielä vein Nikin ns. silmäsuihkuun, eli kunnolla suihkuun ja annoin veden valua vain silmän kohdalta (en tähdännyt suihkua silmään

Lue lisää »

Laiskottelua

Pitää kirjoittaa tämä ylös, jotta tähän tulee parannusta. En ole reissuni jälkeen ulkoiluttanut koiria! Siis maanantaia ja tiistai jääneet väliin. Huono omatunto on kyllä, mutta jotenkin on vaan niin väsy.

Lue lisää »

Translation

You can translate this site with Google translation. Right click you mouse.

Some of the post are written in Finnish and English. No need to continue as Google can do the translation automatically nowadays.