Ehti se vuosikin vaihtua kun taas olen blogin äärellä.
Minnie on toipunut, mutta se ei käynyt ihan parissa päivässä. Lauantaisen lääkärireissun jälkeen takapää asettui, mutta sitten alkoi taas etupää tuottamaan. Huomasin, että ruoka sulaa hyvin ja varsinaista ruokaa ennen nautitut vuohen p***at ja ruoho taasen tulivat ylös. Siispä siirryimme hihnalenkitykseen eikä tiluksilla saanut enää Minnie olla hetkeen vapaana. Kun ruokavaliosta jäi ko. ”herkut” pois, niin massukin sai aikaa toipua.
Nyt heinät ja se toinen eivät saa näitä reaktiota enää aikaiseksi.
Tuossa oireilun aikana löysin oivan tuotteen: Valmarin.
En tiedä oliko Minnie jo alkamassa toipumaan vai olisiko Valmarin auttanut, mutta kun paraneminen varsinaisesti käynnistyi vasta tuon tuotteen aloittamisesta, niin se pysyy jääkaappivalikoimassa.
Löysin myös yhden koiran barf sivuilta Valmarinista maininnan ja se oli siinä: meikä starttasi auton välittömästi ja hurutteli apteekkiin.
Sitten tuli tapaninpäivä ja myrskyt. Maanantai aamuna klo 5 koirat herättivät kun UPS piipitti. Siinä ei voinut olla tuulen vinkumista huomaamatta ja sähköt siis katki (syy miksi UPS alkoi piipittämään).
Maanantai aamuna olimme ihan tilanteesta tietämättömiä: netti ei toiminut, sähköt eivät toimineet, puhelin ei toiminut (ilmoitti että vain hätäpuhelut). Siispä koirat autoon ja kahville. Pari sataa metriä eteenpäin ja käännös kun tiellä oli puu. Sama toisessa suunnassa tietä. Pikkutielle kaatuvia puita uhmaamaan ja pääsin isolle tielle ja vihdoin kahville. Otin toisenkin kupillisen. Sitten kohti kotia ja sillä välin olikin tilanne pahentuntut melkoisesti. Kesken ajon pamahti johto auton eteen tiellä. Jarrutin mutten sitä ehtinyt väistää, seuraavaa ehdin. Tavarat sinkoilivat autossa jarrutuksesta. Siinä sitä sitten oltiin tiellä kahden johdon välissä. Takana olevalla kuskilla ei lähimmäisestä välittäminen ollut korkealla arvoasteikossa ja hän vain peruutti paikalta pois kiinnostumatta tietämään kävikö minulle mitenkään ja miten pääsen tilaneesta pois. Hetken kuluttua vastaantulevalla kaistalle oli liikennettä ja pysäytin ne, jotteivat ajaisi roikkuvaan johtoon tai kahteen. Siellä löytyi avuliaita miehiä, jotka auttoivat minut tilanteesta pois. Kiitos!
Loppu kotimatka sitten olikin kuin sotatanner. Puita oli ympäriinsä tiellä, roikkumassa tyhjän varassa sekä johdoilla. Pelotti aika vietävästi. Paikalliselle palolaitoikselle ja VPK:lle suuri arvostus kun nopeasti saivat puita tieltä pois.
Sähköt tulivat takaisin torstai-iltana. Siinä vaiheessa alkoi jo olla huumori vähissä. Lämmintä kyllä riitti kiitos takkojen, mutta ei sähköä = ei vettä. Hain vettä työmatkalla vanhemmiltani sekä termarilla kahvia. Koirat olivat töissä mukana ja lenkittelin niitä pitkin päivää. Kotometsässä on sen verran puita, että jätin välin. Perjantaina vasta uskaltauduin sinne ja ihmeen vähin vaurioin oli lähimetsä selvinnyt. Hyvä se!
Vuosi on siis vaihtunut ja nyt aamulla on jopa lunta maassa 🙂 Ihanaa valoisuutta.