Facebook, vai pitäisikö sanoa Meta, sulki tilini tänään ”epänormaalin aktiviteetin” vuoksi. Tilin palautus ei onnistu ja FB:hen ei luonnollisesti saa suoraan yhteyttä.

Noutajan koulutus liikaa Facebookille

Julkaisin artikkelin noutajakoiran koulutuksesta. Siinä kerrotaan vuoden ikäisestä flatista.

Artikkelin linkki: https://amp.theguardian.com/lifeandstyle/2022/jan/17/dog-cognition-science

Artikkelissa kerrotaan, että koirat osaavat päätellä asioista, joita edes apinat eivät osaa.

Testiin laitettiin vuoden ikäinen flatti.

Botit

Tilin sulkemisen takana on botit, jotka tulkitsevat asioita. Tässä tapauksessa meni vahvasti pieleen, mutta asialle ei voi tehdä mitään. Tili meni.

Rakenna pysyvälle pohjalle

Juuri pari päivää sitten olin jutellut aiheesta ystäväni kanssa: Kuinka FB bännit voi mennä tunteisiin. Jos on rakentanut elämänsä fb:n varaan, niin voi tulla yllätyksenä. Kuten tuossa artikkelissa voi lukea käyneen.

Kaikki on rakennettava niin, että sitä voi itse hallita. Eli omat nettisivut. Muu rakentuu nettisivujen ympärille. Linkkaat somessa nettisivuille artikkeleita, jolloin ihmiset oppivat tulemaan sivuillesi ja tietävät mistä sinut löytää.

Älä koskaan rakenna mitään somekanavien varaan.  Tai kolmannen osapuolen varaan. Ne ovat hyviä apulaisia, mutta niille ei saa antaa sitä suurinta merkitystä. Kotisivut päärooliin. Aina.

Seuraan paljon eri tahojen tilastoja. Somessa oleville voi tulla yllätyksenä miten vähän se kuitenkin merkitsee. Pöhinää voi saada paljon (varsinkin vaikuttajat), mutta noin muutoin se oikeasti vuositasolla edustaa alle 10%.  Hetkittäin nousee, mutta vuositalossa katsottuna asettuu aina kaikkialla missä nähnyt olen, niin alle 10% luokkaan. Nettiuskovaiselle voi tulla yllätyksenä.

Minulla on FB:ssä 13.500 seuraajan flattisivu sekä 9.100 suuruinen flattiryhmä. Näille on backup, mutta senkin olisi voinut tehdä paremmin. Seuraavaa bänniä ne eivät enää kestä ja silloin menee nekin alta. Niitä ei nyt näytä voivan turvata enää erikseen. Suurin ongelma varmaan niille seuraajille jos/kun hommat eivät jossain vaiheessa enää pelitäkkään. Minua ei niinkään harmita. Olen rakentanut elämäni muun kuin FB:n varaan. Nämä sivut/ryhmät vain merkityksellisiä jäsenille itseleen. Siellä on hyvä pössis.

Vielä loppukaneetti

Näin se noutajan koulutus vaan on liian kova pala fb:lle. Jatkossa(kin) meidät löytää täältä blogin puolelta sekä Telegramista, jonne perustin flattien oman kanavan ja ryhmän jonkin aikaa sitten. Kun big tech kanavista voi saada lähdöt mistä lie syistä.

Se Telegram muuten kannattaa ladata suoraan Telegramin sivuilta. Jos otat äppikaupasta, niin saat valvontaa ja sensuuria latauksen mukana. Big tech ei halua otteestaan sinuun helpolla luopua.

Itse se artikkeli, josta kaikki lähti

Alla konekäännös artikkelista.

Kuka on fiksu koira?

Tiedemiehet tutkivat koiran kognition salaisuuksia.
Koirat voivat selvittää asioita, joita simpanssitkaan eivät pysty. Tiedekirjeenvaihtajamme panee koiranpentunsa koetukselle

On kylmä talvipäivä ja seison huoneessa katsomassa koiraani tuijottavan tiukasti kahta kukkaruukkua. Aion saada vastauksen polttavaan kysymykseen: onko koiranpentu älykäs tyttö?

Koirat ovat olleet kumppaneitamme vuosituhansien ajan ja joskus kesytettiin 15 000 – 30 000 vuotta sitten. Ja side kestää: Pet Food Manufacturers Associationin viimeisimpien lukujen mukaan 33 prosentissa Yhdistyneen kuningaskunnan kotitalouksista on koira.

Mutta sen lisäksi, että ne täyttävät roolinsa Covidin löytämisestä rakastettavaan perheeseen, tutkijat, jotka tutkivat, miten koirat ajattelevat, ilmaisevat itseään ja kommunikoivat ihmisten kanssa, sanovat, että koirat voivat myös opettaa meille itsestämme.

Ja niin olen täällä Portsmouthin yliopiston Dog Cognition Centerissä Calistonin, litteäkarvaisen noutajan ja taskun täynnä makkaraa kanssa selvittääkseni miten.

Aloitamme tehtävällä, joka muistuttaa pinnallisesti kuppia ja pallopeliä, jota pikkujoukko suosii. Keskustan tohtoriopiskelija Amy West asettaa kaksi kukkaruukkua muutaman metrin päähän Caliston eteen ja näyttää pomppaavan jotain kummankin alle. Kuitenkin vain yksi sisältää todella maukkaan palan.

West osoittaa ruukkua, jonka alla makkara piilee, ja minä pudotan Caliston johdon. Pentu tekee linjan oikeasta ruukusta.

Mutta Portsmouthin yliopiston vertailevan psykologian lukijan tohtori Juliane Kaminskin mukaan tämä ei ollut odottamatonta.

”Simpanssi on lähin elävä sukulaisemme – he jättävät täysin huomiotta tällaiset ihmisiltä tulevat eleet”, hän sanoo. ”Mutta koirat eivät.”

Se näyttää olevan seurausta kesyttämisestä, hän lisää, ja jopa Calistoa nuoremmat pennut osoittavat samaa reaktiota, mutta sudet eivät – vaikka ne olisivatkin ihmisten kasvattamia.

”Koirat on valittu kiinnittämään huomiota elehtimiseen, meiltä tulevaan tietoon”, hän sanoo.

Keskeinen kysymys, Kaminski lisäsi, on, ymmärtävätkö koirat ja lapset eleitä samalla tavalla.

”Se auttaa jossain mielessä myös ymmärtämään omia lajejamme hieman paremmin”, hän sanoo ja lisää vertailun muihin eläimiin – ja erityisesti koiriin – voi auttaa valaisemaan, mitkä näkökohdat ovat ainutlaatuisia ihmisten kommunikaatiossa.

Seuraavassa kokeessa Calisto katselee, kun West laittaa juustoa yhden kattilan alle ja paljastaa, että toinen on tyhjä. West vaihtaa sitten ruukut keskenään.

Kokeessa selvitetään, ymmärtävätkö koirat ajatuksen ”objektin pysyvyydestä” – oivalluksesta, että tässä tapauksessa herkku on liikkunut kukkaruukun mukana.

”Olemme tehneet tätä koirien kanssa, melko suuressa ryhmässä, ja he kamppailevat”, Kaminski sanoo.

Calisto kuitenkin valitsee oikean potin kolmella yrityksestä neljästä. Kaminski on varovainen. Ehkä hän sanoo, että Calisto oli hieman liian lähellä ruukkuja ja haisi herkkua.

Vaikka monet koirat pitävät kokeilua vaikeana, sekin on tuottanut oivalluksia. Yksi Kaminksin tunnetuimmista töistä oli bordercollien Ricon kanssa, koiralla, jolla on uskomaton kyky oppia esineiden nimet.

”Löysin hänet periaatteessa Saksan televisiosta”, hän sanoo.

Aluksi Kaminski luuli, että Rico poimi oikeita esineitä ihmisten vihjeiden perusteella – kuten ”Clever Hansin” tapauksessa, hevosella, jolla näytti olevan uskomaton älykkyys.

Mutta Kaminskin työ paljasti, että Rico todella käytti puhuttua sanaa tiettyjen esineiden valitsemiseen: hän oppi yli 200 esineen etiketit. Ja hän ei ollut ainoa koira, jolla oli kyky, kuten useat tutkimusryhmät ovat osoittaneet eri roduilla.

Kaminski ja kollegat etsivät nyt muita tällaisia ​​kulmahampaat, koska he ovat äskettäin käynnistäneet projektin nimeltä ”Finding Rico”.

”En odota meidän löytävän maailmanlaajuisesti yli 50 koiraa, jotka voivat tehdä tämän”, Kaminski sanoo.

Mutta vaikka Rico oli älykäs tarrojen oppimisessa, Kaminski huomauttaa, että hän kamppaili objektin pysyvyyden idean kanssa. Koirien älykkyys näyttää olevan monimutkaista.

”Emme ajattele, että meillä on edessämme kuin Einstein-koira, joka tietää kaiken”, Kaminski sanoi. ”Uskomme, että meillä on koiria, joilla on erityinen taito tai erityinen taito, jonka ansiosta he voivat oppia erittäin hyviä tarroja.”

Caliston taito näyttää vetävän koiranpentujen silmiä. Mutta ehkä se ei ole yllättävää – Kaminskin työ on myös paljastanut, että koirat tuottavat enemmän ilmeitä, kun joku katsoo niitä, erityisesti kohottamalla kulmakarvojaan, mikä saa heidän silmänsä näyttämään suuremmilta. Onko se tahallinen temppu?

”Luulen, että heillä on jonkinlainen vapaaehtoinen määräysvalta siihen”, Kaminski sanoo. ”Mutta en usko, että he ovat oppineet muokkaamaan kasvojaan tietyllä tavalla saadakseen omistajaltaan tietyn reaktion.”

Kaminski sanoo, että kulmakarvojen liike voisi olla jotain, jota ihmiset tiedostamatta valitsevat, ehkä siksi, että se saa koirat näyttämään pikkulapsilta. Hän ja hänen tiiminsä tutkivat muun muassa sitä, onko liikkeellä erityistä merkitystä koirille.

Onko Kaminskin työ muuttanut hänen näkemystään koiran älykkyydestä? Hän huomauttaa, että vaikka jotkut sanovat, että koirat ovat yhtä älykkäitä kuin kaksivuotias lapsi, toiset ottavat vastustavan asenteen, mikä viittaa siihen, että koirat eivät pysty ajattelemaan joustavasti.

”Luulen, että kerta toisensa jälkeen on vain vahvistettu, että totuus on jossain puolivälissä”, Kaminski sanoo. ”Ja olemme vielä vasta alussa ymmärtämään, mitä he todella ymmärtävät.”