Susitutkija David Mech kertoo artikkelissa susilaumojen käytöksestä. Tiedemaailma käyttää mielummin sopivampeja termejä kuten jalostusnaaras (breeding female) ja jalostusuros (breeding male). Voidaan  jopa käyttää äitisusi ja isäsusi sen sijaan, että käytettäisiin termiä ”alfa”.

David seurasi 13 vuotta susia vuodesta 1986 lähtien Kanadassa. Hän huomasi, ettei varsinaista ”alfa sutta” ollut, vaan enemmänkin ”alfa pariskunta”, jotka muodostuivat susilauman isästä ja äidistä + heidän jälkeläisistään. Se muistutti vähäisesti ihmisten perherakennetta.

Susinaaraan tehtävä pääasiallisesti oli suojella ja huolehtia pennuista ja susiuroksen taasen metsästys ja ruuan hankkiminen. Molempien tavoite oli kasvattaa pennut kunnes ne olivat riittävän aikuistuneita lähteäkseen laumasta.

Kiima-aikaan lauma tunnisti alfa-pariskunnan oikeuden paritella. Välttääkseen riitoja tai ehkä luonnollisista vaistoista johtuen suurin osa aikuisista susista lähti laumasta kolmen ikäisinä muodostaakseen oman laumansa.

Tutkimuksessan David huomasi, että alfan rooli ei perustunut dominointiin kuten aikaisemmin oli luultu. Luonnossa kaikki sudet ovat potentiaalisia alfoja kun ovat saavuttavat täysi-ikäisyyden ja ovat kykeneviä ”hankkimaan jalostusoikeuden”  ja luomaan oman laumansa.

David myös myöntää, että termi alfa on mm. tullut hänen 1970 perustuneen tutkimuksen tuloksena ja nyt saatuaan lisätietoja tämä ei enää pidä paikkaansa. 35 vuodessa (1970 jälkeen) on opittu paljon uutta susista ja niiden käytöksestä.

Artikkeli englanniksi siis täällä.

SAY kirjoittaa samasta aiheesta suomeksi: Koirien ja susien johtajuudesta.

Tuloksellisimman koulutuksen ja koiran oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää on muistaa, että koiralla on päässään ne samat aivot myös silloin, kun sitä koulutetaan. Alistamisella ja oman ”pomouden” korostamisellakin saa aikaan jonkinlaisia koulutustuloksia, joskin niillä saa aikaan myös koiran hämmennystä ja stressiä, välillä myös käyttäytymisongelmia. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ne laumahierarkiakäsitykset, joihin jotkut koirankouluttajat menetelmänsä nojaavat, ovat koiran aivoilla mahdottomia ymmärtää (ja lisäksi ne usein perustuvat virheellisiin tietoihin myös susien laumahierarkiasta).

…asia, jota ihmiset tekevät koirien kanssa ja jolla ei ole mitään vastinetta susien maailmassa, on tottelevaisuuskoulutus. Johtajasusi ei koskaan laita toista sutta tekemään jotain puolestaan sillä tavalla kuin me koulutamme koiria. Koiria voi ja pitää toki kouluttaa, mutta parhaiden koulutustulosten saavuttamiseksi ja myös koiran oman hyvinvoinnin takia on tärkeää ymmärtää, että a) koulutuksessa onnistuminen ei mitenkään liity dominanssiin tai ”pomon” roolin ottamiseen koiran silmissä; siltä osin kun tällaiset kouluttajat onnistuvat, se tapahtuu tästä asenteesta huolimatta eikä sen takia, b) koulutuksen onnistumista edistää jonkin verran suden johtajuutta muistuttava asenne eli turvallisena huolenpitäjänä ja kiinnostavien aloitteiden tekijänä toimiminen, ja c) ennen kaikkea koulutuksessa on kyse ehdollistumisesta, tottumisesta ja uusien mielleyhtymien luomisesta, jotka ovat erittäin tehokkaita käyttäytymisen muokkaajia mutta eivät liity mitenkään johtajuuteen.

Susien maailmassa johtajan aseman saa kahdella ominaisuudella: vanhemmuudella eli huolehtimisella sekä kiinnostavalta vaikuttavien aloitteiden teolla. Sama pätee koiriin.

Artikkeli luettavissa kokonaisuudessaa siis täältä.

Lukemisen arvoisia juttuja.